Dream
"Hän hymyilee minulle toiselta puolelta huonetta, varovasti vain. Katseesta näen, että hän haluaa olla kanssani kahden. Nousen, niin tekee hänkin. Kävelemme yhdessä portaita yläkertaan, matka tuntuu kestävän, ja aika hidastuu. Kumpikaan meistä ei sano mitään. Yläkerran suomassa turvassa hän kääntyy kohti minua, sanoo hiljaa jotain. Sitten kaikki pimenee, luulen hetken olevan ohitse. Seuraavassa hetkessä liidän lumisateen keskellä, hyvin samankaltaisessa maailmassa, kuin "Lumiukko" -elokuvassa. Kuulen Walking in the air'n elokuvaversion soivan ja annan itseni lentää talven halki, ikuisuuteen."
Ylläoleva voisi olla pätkä jonkun teinitytön talvisesta päiväunesta, mutta totuus on, että se on pätkä omasta, reilu vuosi sitten näkemästäni unesta, eikä kyseessä ole rakkaustarina tai päiväuni.
Kun puhutaan unista, tai vaikka vain ajatellaan niitä, yleisoletus tuntuu olevan, että ne ovat päivänselkeitä heijastuksia todellisesta elämästä, paitsi että niissä osataan lentää. Kuitenkin meistä jokainen tietää, ettei asia oikeasti ole niin. Suurinta osaa omista unistaan ei muista, ja usein painajaiset muistuvat helpommin mieleen kuin perhosten kanssa vietetty huoleton hetki kukkakedolla. Sitten ovat ne unet, joista vain pieni osa jää mieleen, ne unet, joita ei haluaisi muistaa, ne unet, jotka ovat painajaisen ja päiväunen sekasotku ja enneunet, jotka toteutuessaan saavat aikaan pysähtyneen hetken. Kategorioita on todennäköisesti enemmän kuin tässä maailmassa on ihmisiä, joten unien lajittelu painajaisia ja päiväunia pidemmälle taitaa olla mahdottomuus. Sehän ei tunnetusti kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat merkityksettömiä haituvia linnunradalla. Se tarkoittaa, että ne ovat yksilöllisiä, mielenkiintoisia ja mystisiä.
Pikkuisen Wikipediasta löydettyä taustatietoa: Unet ovat nukkumisen aikana koettavia elämyksiä, joissa esiintyy ajatuksia, ääniä, tunteita sekä muita aistimuksia. Sisältö saattaa muistuttaa esimerkiksi epäloogisesti etenevää tarinaa, jossa arki näyttäytyy "rajattomana" ja vääristyneenä. Painajaiset ovat pelottavia, ahdistavia ja/tai pahoja unia, kun taas selkouneksi kutsutaan unta, jossa unennäkijä tietää näkevänsä unta. Unessa on eri vaiheita, kuten syvä uni ja REM-uni (Rapid Eye Movement). Enempää en uskalla Wikipediaan luottaa, ja tuo tieto on loppujen lopuksi pitkälti pääteltävissä oleva itsestäänselvyys. Itselleni on varsin tuttua arjen esiintyminen unessa, varsin usein on tullut pohdiskeltua, mitä alitajuntani yrittää minulle unissa kertoa.
Painajaiset ovat jotain, jota kukaan meistä tuskin kaipaa yöhönsä esimerkiksi raskaan työpäivän jälkeen. On kammottavaa kokea ikäviä muistoja jättäneitä hetkiä uudestaan, kohdata pahimmat pelkonsa yksin tai joutua keskelle täysin tuntematonta ja turhan todentuntuista paikkaa, jossa tapahtumat eivät ole miellyttäviä. Pelko voi kasvaa suureksikin, eikä usein ole muuta vaihtoehtoa kuin juosta pakoon tai huutaa apua. Joskus taas kulkee yksin pimeässä, ja vaistoaa jonkun tarkkailevan itseään. Toisinaan taas vaara voi olla näkyvä, mutta itse piileksii ja toivoo pelastuvansa varjojen suoman turvan avulla. Inhottavat hetket tekevät silloin tällöin paluun ja ajan pysähtyminen tekee asetelmasta täydellisen kamalan. Jos käy huono tuuri, herätessään muistaa yhä painajaisensa, ja se ei liene paras aloitus uudelle päivälle. Samaten keskellä yötä painajaisesta herääminen hiestä märkänä ja täristen on lähes varma takuu sille, että uudestaan nukahtaminen on hiukan hankalaa ja saattaa jopa jäädä haaveeksi. Lapset saattavat pelätä, että sama uni toistuu tai jatkuu, tai että tilalle tulee kahta kauheampi hirviö, itselleni kävi usein juuri näin - ja uni todella toistui. Ei tosin enää samana yönä, ainakaan en muista niin käyneen. Muistan muutamat painajaiseni edelleen kristallinkirkkaasti nähtyäni ne 3-5 kertaa, ja viimeisistä kerroista on nyt aikaa 9-10 vuotta. En vieläkään tiedä, mistä ne ovat peräisin, onko elämässäni jokin saanut ne aikaan. Oli miten oli, en enää välitä juosta dinosaurusta pakoon kellarikäytävää pitkin tai vajota uima-altaan pohjaan pääsemättä enää ylös enkä sen pahemmin ole kiinnostunut koko aiheestakaan, paluu painajaisiin ei erityisemmin kiehdo.
Itseäni unista eniten kiehtovat enneunet. Kuinka on mahdollista, että ihminen voi nähdä tulevaisuuteen unen aikana? Miksi toiset näkevät niitä ja toiset eivät? Itse en muista enneuniani ennen unen hetken toteutumista. Silloin aika pysähtyy sekunniksi, ja sen jälkeen uni käy toteen. Joskus ympäriltäni katoavat kaikki äänet, toisinaan todellisuus ja uni lähes yhdistyvät ja äänimaailma muuttuu epäselväksi. Hetken päästä kaikki on ohi, ja päivä jatkuu normaalisti. Sen jälkeen kuitenkin muistan näkemäni unen sekä sen, kuinka kauan sen näkemisestä suunnilleen on. Yleisin aikaväli omalla kohdallani on ollut 2-14 päivää, pisin koskaan kokemani väli oli 6-8 vuotta. Siitä huolimatta muistin kristallinkirkkaasti hetken ja tiesin nähneeni sen aiemminkin. Mistä se johtuu? Miksi jotkut muistavat näkemänsä enneunet, kun toiset muistavat ne vasta tapahtumahetkellä? Olisi kovin kätevää nähdä jokin koe etukäteen, ja muistaa se uni.... Sen sijaan olen nähnyt vain pätkiä välitunneilta ja balettiesityksistä. Jotkut kertovat ennustaneensa enneunien avulla tulevia kuolemia tai syntymiä sun muita suuruuksia. Ainakin yhden enneunen näkee varmasti jokainen elämänsä aikana, mutta miksi jotkut näkevät, muistavat ja tulkitsevat niitä, kun taas toiset eivät muista koko unta? Eri uskonnoilla on omat selityksensä enneunille, esimerkiksi Raamatussa puhutaan Jumalan unissa lähettämistä viesteistä (kyllä, kuuntelin uskonnontunneilla, vaikka ateisti olenkin). Selkeää tietoa enneunista ei löydy, enkä yllättyisi, vaikkei niille olisikaan luonnollista selitystä. Minusta on sitä paitsi jännittävämpää, jos maailmassa on jotain paranormaalia kuin että kaikelle on looginen selitys.
Enneuni tai ei, unet silti kiinnostavat. Niistä on kirjoitettu kirjoja, vanhat uskonnot ja mytologia kertoilevat niistä monen sivun mitalla, mutta siltikään ei täydellistä selitystä maailmassa liene ilmiölle nimeltä uni. Siitä huolimatta on hyvä muistaa, että A) riittävä unenmäärä on tärkeää, B) unet saattavat kertoa sinulle jotain, joten vaali muistamisia unia, C) moni tietää sen tunteen, kun pitkään nukkuminen on sallittua. Nauttikaa siis nukkumisesta aina tilaisuuden tullen, minäkin suuntaan nyt nukkumaan!
P.S. Postauksia tähän blogiin tulee silloin, kun minulla on aikaa ja halua kirjoittaa, pyrin kuitenkin kirjoittelemaan vähintään kerran viikossa.
Ylläoleva voisi olla pätkä jonkun teinitytön talvisesta päiväunesta, mutta totuus on, että se on pätkä omasta, reilu vuosi sitten näkemästäni unesta, eikä kyseessä ole rakkaustarina tai päiväuni.
Kun puhutaan unista, tai vaikka vain ajatellaan niitä, yleisoletus tuntuu olevan, että ne ovat päivänselkeitä heijastuksia todellisesta elämästä, paitsi että niissä osataan lentää. Kuitenkin meistä jokainen tietää, ettei asia oikeasti ole niin. Suurinta osaa omista unistaan ei muista, ja usein painajaiset muistuvat helpommin mieleen kuin perhosten kanssa vietetty huoleton hetki kukkakedolla. Sitten ovat ne unet, joista vain pieni osa jää mieleen, ne unet, joita ei haluaisi muistaa, ne unet, jotka ovat painajaisen ja päiväunen sekasotku ja enneunet, jotka toteutuessaan saavat aikaan pysähtyneen hetken. Kategorioita on todennäköisesti enemmän kuin tässä maailmassa on ihmisiä, joten unien lajittelu painajaisia ja päiväunia pidemmälle taitaa olla mahdottomuus. Sehän ei tunnetusti kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat merkityksettömiä haituvia linnunradalla. Se tarkoittaa, että ne ovat yksilöllisiä, mielenkiintoisia ja mystisiä.
Pikkuisen Wikipediasta löydettyä taustatietoa: Unet ovat nukkumisen aikana koettavia elämyksiä, joissa esiintyy ajatuksia, ääniä, tunteita sekä muita aistimuksia. Sisältö saattaa muistuttaa esimerkiksi epäloogisesti etenevää tarinaa, jossa arki näyttäytyy "rajattomana" ja vääristyneenä. Painajaiset ovat pelottavia, ahdistavia ja/tai pahoja unia, kun taas selkouneksi kutsutaan unta, jossa unennäkijä tietää näkevänsä unta. Unessa on eri vaiheita, kuten syvä uni ja REM-uni (Rapid Eye Movement). Enempää en uskalla Wikipediaan luottaa, ja tuo tieto on loppujen lopuksi pitkälti pääteltävissä oleva itsestäänselvyys. Itselleni on varsin tuttua arjen esiintyminen unessa, varsin usein on tullut pohdiskeltua, mitä alitajuntani yrittää minulle unissa kertoa.
Painajaiset ovat jotain, jota kukaan meistä tuskin kaipaa yöhönsä esimerkiksi raskaan työpäivän jälkeen. On kammottavaa kokea ikäviä muistoja jättäneitä hetkiä uudestaan, kohdata pahimmat pelkonsa yksin tai joutua keskelle täysin tuntematonta ja turhan todentuntuista paikkaa, jossa tapahtumat eivät ole miellyttäviä. Pelko voi kasvaa suureksikin, eikä usein ole muuta vaihtoehtoa kuin juosta pakoon tai huutaa apua. Joskus taas kulkee yksin pimeässä, ja vaistoaa jonkun tarkkailevan itseään. Toisinaan taas vaara voi olla näkyvä, mutta itse piileksii ja toivoo pelastuvansa varjojen suoman turvan avulla. Inhottavat hetket tekevät silloin tällöin paluun ja ajan pysähtyminen tekee asetelmasta täydellisen kamalan. Jos käy huono tuuri, herätessään muistaa yhä painajaisensa, ja se ei liene paras aloitus uudelle päivälle. Samaten keskellä yötä painajaisesta herääminen hiestä märkänä ja täristen on lähes varma takuu sille, että uudestaan nukahtaminen on hiukan hankalaa ja saattaa jopa jäädä haaveeksi. Lapset saattavat pelätä, että sama uni toistuu tai jatkuu, tai että tilalle tulee kahta kauheampi hirviö, itselleni kävi usein juuri näin - ja uni todella toistui. Ei tosin enää samana yönä, ainakaan en muista niin käyneen. Muistan muutamat painajaiseni edelleen kristallinkirkkaasti nähtyäni ne 3-5 kertaa, ja viimeisistä kerroista on nyt aikaa 9-10 vuotta. En vieläkään tiedä, mistä ne ovat peräisin, onko elämässäni jokin saanut ne aikaan. Oli miten oli, en enää välitä juosta dinosaurusta pakoon kellarikäytävää pitkin tai vajota uima-altaan pohjaan pääsemättä enää ylös enkä sen pahemmin ole kiinnostunut koko aiheestakaan, paluu painajaisiin ei erityisemmin kiehdo.
Itseäni unista eniten kiehtovat enneunet. Kuinka on mahdollista, että ihminen voi nähdä tulevaisuuteen unen aikana? Miksi toiset näkevät niitä ja toiset eivät? Itse en muista enneuniani ennen unen hetken toteutumista. Silloin aika pysähtyy sekunniksi, ja sen jälkeen uni käy toteen. Joskus ympäriltäni katoavat kaikki äänet, toisinaan todellisuus ja uni lähes yhdistyvät ja äänimaailma muuttuu epäselväksi. Hetken päästä kaikki on ohi, ja päivä jatkuu normaalisti. Sen jälkeen kuitenkin muistan näkemäni unen sekä sen, kuinka kauan sen näkemisestä suunnilleen on. Yleisin aikaväli omalla kohdallani on ollut 2-14 päivää, pisin koskaan kokemani väli oli 6-8 vuotta. Siitä huolimatta muistin kristallinkirkkaasti hetken ja tiesin nähneeni sen aiemminkin. Mistä se johtuu? Miksi jotkut muistavat näkemänsä enneunet, kun toiset muistavat ne vasta tapahtumahetkellä? Olisi kovin kätevää nähdä jokin koe etukäteen, ja muistaa se uni.... Sen sijaan olen nähnyt vain pätkiä välitunneilta ja balettiesityksistä. Jotkut kertovat ennustaneensa enneunien avulla tulevia kuolemia tai syntymiä sun muita suuruuksia. Ainakin yhden enneunen näkee varmasti jokainen elämänsä aikana, mutta miksi jotkut näkevät, muistavat ja tulkitsevat niitä, kun taas toiset eivät muista koko unta? Eri uskonnoilla on omat selityksensä enneunille, esimerkiksi Raamatussa puhutaan Jumalan unissa lähettämistä viesteistä (kyllä, kuuntelin uskonnontunneilla, vaikka ateisti olenkin). Selkeää tietoa enneunista ei löydy, enkä yllättyisi, vaikkei niille olisikaan luonnollista selitystä. Minusta on sitä paitsi jännittävämpää, jos maailmassa on jotain paranormaalia kuin että kaikelle on looginen selitys.
Enneuni tai ei, unet silti kiinnostavat. Niistä on kirjoitettu kirjoja, vanhat uskonnot ja mytologia kertoilevat niistä monen sivun mitalla, mutta siltikään ei täydellistä selitystä maailmassa liene ilmiölle nimeltä uni. Siitä huolimatta on hyvä muistaa, että A) riittävä unenmäärä on tärkeää, B) unet saattavat kertoa sinulle jotain, joten vaali muistamisia unia, C) moni tietää sen tunteen, kun pitkään nukkuminen on sallittua. Nauttikaa siis nukkumisesta aina tilaisuuden tullen, minäkin suuntaan nyt nukkumaan!
.JPG) |
| Oma suosikkini uniin liittyvistä selityksistä, itse olen piirtänyt kuvan ♥ |
Kommentit
Lähetä kommentti