Soittorasiasta

                                                                                    
https://www.youtube.com/watch?v=9BISbBtXKe0 ~ Soittorasiani soittama kappale

                                                                        
              Aluksi

Tuskailtuani enemmän kuin pitkään, mitä keksin tänne seuraavaksi, sain vihdoin oikeaan suuntaan johtavan vinkin parhaalta ystävältäni. Tarkoituksenani on esitellä niitä esineitäni ja asioitani, joista en luopuisi mistään hinnasta. Pyrin myös toteuttamaan jokaisen aarteen yhteyteen luovan tekstin, ettei sekään taito pääsisi unohtumaan.
No, näin alkusanoiksi vasemmanpuoliseen kuvaan viitaten: Tässä on Pähkinänsärkijäpalloni. Oikeastaan minun kuuluisi kutsua sitä Pähkinänsärkijälumisadesoittorasiapalloksi, mutta se saattaisi esiteltäessä herättää hiukan hämmennystä, niin että antaa olla. Sen paikka huoneessani on pöydälläni, tietokoneen vieressä, ja se on siinä ympäri vuoden - jouluisesta aiheestaan huolimatta. Se soittaa yhtä klassisinta Pähkinänsärkijän kappaletta, jos sen kääntää ympäri ja sitten taas oikein päin, pallon sisällä sataa lunta ja sen ulkopuolella pyörivät Pähkinänsärkijän hahmot myötäpäivään, kun taas pallon sisällä tanssivat ballerinat pyörivät vastapäivään. Pallon hahmot seikkailevat klassisessa "Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas" -baletissa, jota tavallisesti esitetään joulun aikaan jouluyöhön sijoittuvien tapahtumien vuoksi.





 
 

  Näin tarina alkaa

 

Elettiin joulukuuta 2010, olin jälleen päässyt perinteiselle kierrokselle Helsingin keskustaan - kierrokselle, johon kuuluu myös Stockmannin jouluosasto. Kuten tavallista, olin tietenkin innoissani nähdessäni ne kaikki kimaltavat ja säihkyvät koristeet. Kiertelin hyllyjen välissä ja katselin jouluvaloja, pidin erityisesti niistä, joissa vilkkui punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia valoja. Mitä enemmän väriä ja kimalletta, sen parempi. Sitä se oli vielä silloin.

Tulin hyllylle, jossa oli esillä erilaisia lumisadepalloja sekä soittorasioita. Yhden avainta kääntäessä alkoi pallon sisällä olevalla junaradalla kulkea pikkiriikkinen juna lumisissa maisemissa, toinen taas oli pieni vanhanaikainen televisio, jonka sisällä oli kokonainen joulumaailma. Yhdessä soittorasiassa loistivat valot hyvin tutunkuuloisen sävelmän soidessa. Sitten oli pallo, jonka jalusta näytti kolmikerroksiselta kakulta. Alimmalla kerroksella olivat etusormen mittainen Pähkinänsärkijä, pikkuinen Clara, herra Drosselmeyeriksi epäilemäni mies, Hiirikuningas sekä Makeishaltijatar. Pallon sisällä oli viisi tyttöä - kenties Kukkaisvalssista - kiertämässä isoa, vihreää ja koristeltua joulukuusta. Katselin sitä, etsiskelin avainta, jolla saisin sen toimimaan. Lopulta pyöritin varovasti palloa myötäpäivään. Päästin irti, ja se alkoi soittaa ensimmäisen näytöksen Marssia, kenties yhtä Pähkinänsärkijän tunnetuinta kappaletta. Hahmot alkoivat pyöriä, ja se oli ilman muuta koko jouluosaston paras esine. Olisin voinut tuijottaa sitä ikuisuuden.

No, niin koitti joulukuu 2011, oli taas aika käydä jouluosastolla. Olin edellisenä vuonna lähtenyt sieltä ilman Pähkinänsärkijäpalloa, ja toivoin näkeväni sen taas. Etsin hetken, ja kyllä, löysin sen. Olin vain sillä hyllyllä, jossa lumisadepallot olivat. Katselin muitakin palloja, mutta palasin yhä uudestaan Pähkinänsärkijäpallon luokse. Jälleen kerran lähdin Stockmannilta ilman sitä.

Kun joulukuussa 2012 pääsin taas Stockmannille, löysin etsimäni tavallista nopeammin. Ja kun joulukuussa 2013 palasin, ei minun tarvinnut enää etsiä. Tiesin, missä se on: omassa huoneessani. Olin lopulta, kolmannella kerralla, saanut sen. Yhden puhelun jälkeen sain sen, ikään kuin etukäteen joululahjaksi. Vuonna 2012 siitä tuli minun Pähkinänsärkijäpalloni.

 
https://www.youtube.com/watch?v=Rapf3g_XvCc ~ Makeishaltijattaren tanssi (Dance of the Sugarplum fairy)

 

Pähkinänsärkijän historia ja tarina

 

"Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas" on E. T. A. Hoffmannin vuonna 1816 kirjoittama tarina, joka on tyyliltään fantasiaa. Alkuperäinen tarina lienee jonkin verran muuttunut jo Marius Petipan sekä Lev Ivanovin tehdessä tarinasta baletti, mutta viimeistään tarina on muuttanut muotoaan eri koreografien käsissä. Petipan ja Ivanovin versio kyseisestä baletista sai ensi-iltansa vuonna 1892 Pietarin Mariinski-teatterissa. Alkuaikoinaan baletti ei joidenkin lähteiden mukaan saavuttanut kovin suurta suosiota, vaikka sitä on myöhemmin esitetty ympäri maailmaa, myös Suomessa. Baletin sävelsi Pjort Iljits Tsaikovski. Vaikka Tsaikovski ei ilmeisesti ollut itse kovin tyytyväinen sävellykseensä, musiikit saivat sittemmin suuren suosion.

Usein - uskallan jopa väittää, että aina - Pähkinänsärkijän alussa Clara saa herra Drosselmeyerilta joululahjaksi puisen pähkinänsärkijänuken, joka herää yöllä eloon ja taistelee hiiriarmeijaa sekä ilkeää Hiirikuningasta vastaan. Peter Wrightin kertoman version mukaan Drosselmeyer oli kuninkaallisessa palatsissa työskennellessään rakentanut hiirenloukun, joka tappoi puolet palatsin hiiristä. Tästä johtuen Hiirikuningas on muuttanut Drosselmeyerin veljenpojan pähkinänsärkijäksi, joka voisi vapautua lumouksesta vain surmaamalla Hiirikuninkaan ja saaden osakseen nuoren tytön rakkauden ulkomuodostaan huolimatta. Jokaisessa näkemässäni versiossa henkiin herännyt pähkinänsärkijänukke vie Claran maailmaan, jossa lumihiutaleet, kukkaset ja muut  tanssivat. Joissain versioissa, kuten Wrightin versiossa, taistelussa Hiirikuningasta vastaan Clara pelastaa pähkinänsärkijän hengen, jolloin nukke muuttuu takaisin Drosselmeyerin veljenpojaksi. Lopputulos on sama, oli Claran seuralainen sitten pähkinänsärkijänukke tai nuori poika. Lumotussa maailmassa nähdään myös Makeishaltijatar ja prinssi, joiden tanssima Pas de deux lienee yksi tunnetuimpia balettimaailman duettoja. Tämän jälkeen Clara palaa todellisuuteen, joissain versioissa heräten unesta ja huomaten pähkinänsärkijänsä olevan edelleen pelkkä nukke. Wrightin versiossa Clara menee todellisuuteen palattuaan etsimään herra Drosselmeyeriä, mutta löytääkin tutunoloisen nuoren miehen, joka oletettavasti on herra Drosselmeyerin veljenpoika.

 

 

 

 https://www.youtube.com/watch?v=KWwb4yvPQ5s ~ Pas de deux

          Minä ja Pähkinänsärkijä
 

Olen itsekin tanssinut joskus "Pähkinänsärkijässä ja Hiirikuninkaassa". Se on itse asiassa ensimmäinen teos, joka vei minut konserttitalo Martinuksen lavalle. Olimme luultavasti tanssikoulumme nuorin ryhmä, joka pääsi mukaan Pähkinänsärkijään. Muistaakseni meistä kuusi tai seitsemän esitti sotilaita, loput ryhmästämme olivat hiiriä. Halusin ehdottomasti olla sotilas, ja niinpä jouluna 2006 esiinnyin ensimmäistä kertaa Martinuksen lavalla, sotilaana Pähkinänsärkijässä ja Hiirikuninkaassa. Seuraavana vuonna ryhmämme pääsi harjoittelemaan uutta koreografiaa, kun meitä vuoden nuoremmat tytöt pääsivät hiiriksi ja sotilaiksi. Meistä tuli lumihiutaleita. Lumihiutaleiden valssi jäi niin hyvin mieleen, että jos saisin valita yhden koreografian, johon pääsisin vielä kerran mukaan, se olisi ehdottomasti Lumihiutaleiden valssi - toki mieluusti vaikeampi versio kuin se, jota esitin kahdeksanvuotiaana. Jos taas saisin osallistua mihin tahansa koreografiaan Pähkinänsärkijässä, se olisi luultavasti espanjalainen tanssi (engl. Chocolate: Spanish Dance). Pähkinänsärkijä on suosikkini kaikista baleteista perinteikkyytensä, klassisuutensa sekä taianomaisuutensa ansiosta. En kyllästy siihen koskaan, ja voisin käydä katsomassa sen koska tahansa vaikkapa Suomen kansallisbaletin esittämänä.

 
 
 


    Soittorasiasta
 
Yksi........ Kaksi........ Kolme........
Kuulen, kuinka se soi. Sen ääni värähtelee ilmassa kuin linnunlaulu kesätuulessa. Kuulen, kuinka pienet kielet soivat, soivat juuri oikein. Yksikään nuotti ei erehdy, vaan soi juuri oikeaan aikaan. Terävän kauniisti.
Katson, kuinka se liikkuu. Ei aivan virheittä eikä se virheetön olekaan. Katson, kuinka sen hiukan epätäydellisesti maalatut hahmot pyörivät, pyörivät jalustansa mukana. Yksikään ei vaihda asentoaan, vaan ilmestyy juuri samanlaisena takaisin eteeni. Liukuen hitaasti.
Huomaan, kuinka se kimaltaa. Leijuu alas hiljalleen kuin oikea lumi talvella sataessaan. Huomaan, kuinka hiutaleet pyörteilevät, pyörteilevät kuusen ympärillä. Yksikään kimalle ei kiirehdi, vaan laskeutuu painottomasti alas kuusen oksalle, ballerinan helmalle, lattialle. Hohtavan upeasti.
 Kauniisti, hitaasti, upeasti. Se on täydellinen juuri siksi, ettei se ole täydellinen.
Se on aarre.



 
 
 
 Loppusanat

No, sellainen se on, minun Pähkinänsärkijäpalloni. Tämä oli ensimmäinen teksti tätä lajia, en osaa vielä sanoa, kirjoitanko tällaisia lisää. Toistaiseksi toivottelen hyvää kesänjatkoa kaikille!