The Second Star to the Right

Heipsan! Jep, on jäänyt taas kirjoittelu vähälle. Siihen on ihan hyvä syy, nimittäin hirveä kiire. Toinen jakso koulussa oli pitkä ja rankka ja sen päälle vielä seitsemät treenit viikossa, sitten oli koeviikko ja nyt joulukuussa oli baletin esityskausi, joten käytännössä lähes asuin viime viikon kulttuuritalo Martinuksessa. Siksi palaan tänne vasta nyt, ja tällä kertaa pohdin sitä, miten riittää itselle ja muille. Meistä nuorista todella monet miettivät, miten riittää itselle ja muille. Varmasti sitä miettivät monet muutkin, mutta koska itselläni nyt sattumoisin on ikää 17 vuotta, puhun asiasta nuorten näkökulmasta.   Lätkinpä taas faktoja pöytään: välillä on ihan syvältä olla nuori. Osa aikuisista ei kunnioita nuorten mielipiteitä yhtään ja pitää meitä rikollisina, jotka rikkovat koulujen ikkunoita ja sotkevat kauppakeskuksia. Osa ei suostu millään uskomaan, että esimerkiksi 17-vuotiaille voi puhua ihan normaalisti eikä kohdella kuten 5-vuotiaita. Paljon puhutaan siitä, että nuo

Jep, olen taas ollut hiljaa luvattoman kauan. Hupsis. Olen eksynyt tässä kuluneiden viikkojen aikana koulun ja tanssisalin lisäksi myös Ranskaan Strasbourgiin. On tullut monta ahaa-oivallusta, mutta toisaalta myös monta "elämä on erittäin epäselvää" -hetkeä. Käsittelen siis nyt tätä kaikkea. https://www.youtube.com/watch?v=h6yUW33Aixw  Ants Marching / Ode to Joy - The Piano Guys Yleistä koulusta ja opiskelusta Koulussa starttasi suunnilleen kaksi viikkoa sitten lukuvuoden toinen jakso. Minä opiskelen tässä jaksossa matikan seiskakurssin, A-ruotsin neloskurssin, englannin vitoskurssin, historian kolmoskurssin ja psykologian ykköskurssin. Tässä jaksossa starttasi myös lähes koko loppulukuvuoden kestävä musikaaliprojekti, jossa olen mukana. Lukujärjestyksessäni on siis myös musikaalin musiikinkurssi ja musikaalin teatterikurssi. Niin, ja löytyy sieltä opinto-ohjauskin, joskin se käsittää tässä kakkosjaksossa vain muutaman vapaavalintaisen yliopisto- tai ammattikorke

Heissan! Tiedän, olen taas ollut pitkään omilla teilläni. Ja jatkosta osaan sanoa vain, että näitä pitkiä taukoja tulee aivan taatusti lisää. Mutta nyt asiaan! Jokainen meistä tarvitsee ystäviä, tuttavia, kavereita yms. tueksi elämänpolulla. Minusta on tärkeää, että jokaisella meistä on edes yksi paras ystävä. Aion nyt kertoa minun parhaasta ystävästäni, Ronjasta. https://www.youtube.com/watch?v=sQ28LLowPKg - Demi Lovato: Gift of A Friend Supermodel Miten tapasimme? Minä ja Ronja tapasimme syksyllä 2012 taksvärkkipäivänä. Äitimme olivat ja ovat yhä samassa päiväkodissa töissä. Tehtävänämme oli korjata hajonneita nukkekodin kalusteita. Kaikki mitä Ronjasta tiesin, oli se, että hän on ujo ja hiljainen vieraiden ihmisten seurassa. Eipä kulunut kuin viitisen minuuttia, ja ajattelin: "Toiko muka hiljanen...?" Tulimme heti hyvin toimeen keskenämme ja meillä oli todella hauskaa, kun kasasimme nukkekodin kalusteita uudestaan - parittomat kaapinovet kiinnitettiin

Tämän postauksen kirjoittaminen on minulle haaste. Kaikki rakastavat puhua itsestään, niin myös minä, mutta itsestä kirjoittaminen julkisesti? Tämä on minulle jotain aivan uutta. Tässä päivityksessä nähtävät kuvat ovat viimeisen puolen vuoden aikana otettuja. Niitä on paljon, mikä johtuu siitä, etten osannut valita vain muutamaa... Kiitokset kuvien otosta parhaalle ystävälleni Ronjalle :) https://www.youtube.com/watch?v=CNXjlebmlSU Keith Kenniff - Years (A look back) No, perusfaktaa. Olen 17-vuotias, täysi-ikäisyyden saavuttamista odottava (vielä puoli vuotta!) nuori nainen, joka asuu Vantaalla. Saan silloin tällöin palautetta suorasanaisuudestani, ja sen lisäksi olen myös rehellinen ja rohkea. Opiskelen Kallion lukiossa Helsingissä ja harrastan balettia, karakteeribalettia, afroa ja pian myös nykytanssia. Balettia on tullut tanssittua jo 13 vuotta ja sen rinnalla on ollut ja on yhä kaikenlaisia sivulajeja nykytanssista kilpatanssiin. Rakastan lukemista, erityisesti pidän Ha

Heissan ja ihanaa kesää kaikille! En jaksa edes selitellä pitkän vaitioloni syytä, koska se on sama kuin aina ennekin; muut asiat ovat olleet tänne kirjoittamista tärkeämpiä. No, joku voi ehkä väittää, että kesä(loma) ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, kun lämpö katosi täältä Suomesta. Onneksi voin iloisesti hymyillä, joskin edelleen toinen korva lukossa, ja kertoa, että olen juuri viettänyt kaksi lämmintä viikkoa Espanjassa. Hymyilin iloisesti (vahingoniloisesti) jo lomamatkan aikana, kun sain kavereilta teksti- ja WhatsApp-viestejä, joissa sanottiin, että celsiusasteita Suomessa on 12, 11, 10.... Oli ihanaa heittää takaisin, että täälläpäs celsiusasteita onkin 28, 29, 30.... Omaksi harmikseni en kuitenkaan koskaan rusketu kunnolla, vaikka viettäisin auringossa miten pitkän ajan tahansa. Tälläkin reissulla onnistuin vain kärväyttämään takareiteni. No hyvä on, en minä nyt ihan niin vaalea ole kuin ennen lomaa olin, mutta ei tässä "rusketuksessa" ole mitään ke