Minä rakastan....
Heissan! Olen vihdoin ja viimein palannut takaisin tänne. Valtaosa päivistäni kuluu nykyään treenatessa ja opiskellessa, ja siitä johtuu tämä kuukauden taukokin. Poikkeuksena on tällä kertaa tosin se, että aiheita uuteen postaukseen on kyllä tullut mieleen useampia. Nyt valitsin aiheekseni elämäni tärkeät asiat. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa perinteisistä jutuista, kuten perhe ja lemmikit, vaan kirjoitan esimerkiksi tekemisistä ja tavaroista, jotka ovat minulle tärkeitä.
https://www.youtube.com/watch?v=d-5ZENclsXk Armand Amar - Coral tree
Minä rakastan....
...kirjoittamista.
Kirjoittamisesta on muodostunut minulle lähes harrastus. Koulussa olen käynyt nyt kaksi kirjallisen ilmaisun kurssia. Ensimmäinen oli sisällöltään aikalailla peruskirjoittamista, lyhyitä "tarinoita" ja ajatusvirtaa. Toinen kurssi oli puhdasta runoutta, ja se vetäisikin minut mukaansa heti ensimmäisillä tunneilla. Olen kirjoittanut runoja aiemminkin, mutta ala-asteella ollessani inhosin niiden kirjoittamista. Nyt olen muutaman viime vuoden ajan kirjoitellut runoja aina silloin tällöin.
Kirjoittaminen merkitsee minulle omien ajatusten ja tunteiden purkamista. Se on myös tapa muistaa kokemuksia. Sanat muodostavat tekstin, jonka merkitys voi olla syvempi kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Voin kätkeä sanojen sekaan viestejä, tarinoita, tunteita ja muistoja, joita kukaan muu ei välttämättä näe. Voin halutessani käyttää sanoja, jotka johtavat syvemmälle.
Olen usein kuullut, että kirjoittamisen lahjaan pitäisi luottaa ja antaa sen ohjata. Saan aina silloin tällöin palautetta siitä, kuinka saan sanat keskustelemaan keskenään. On oikeastaan hämmentävän huvittavaa kuulla, kuinka ensimmäistä kertaa kirjoituksiani lukeneet ihmiset toteavat heti: "Sä oot hyvä kirjottamaan." En tiedä, onko se totta. Mielipiteitä on monenlaisia, ja se, että joku pitää tavastani asetella sanat lauseisiin ja virkkeisiin, ei mielestäni kerro aina totuutta. Silti tulen aina iloiseksi, kun saan positiivista palautetta teksteistäni. Kaikesta huolimatta olen melko arka, kun puhutaan esim. tästä bloginpitämisestä. Kirjoittaisin mieluusti lisää "Erilaisuudesta" -postauksen kaltaisia tekstejä, mutta ne vaativat todella paljon aikaa, sillä ihan mitä tahansa en voi julkisesti kirjoittaa. On toki mietittävä, mitä sanoo, mutta koen, että itse mietin sitä kirjoittaessani ehkä hieman liikaa. Olen saanut sellaisen kuvan, että yleisen käsityksen mukaan on hyvä asia, että miettii paljon sitä, mitä kirjoittaa. Itse pelkään, että liian vahvan kirjoituksen julkaiseminen johtaa "et-sinä-noin-voi-sanoa-ei-noin-saa-ajatella-eikä-ainakaan-sanoa" -ketjuun. No, kuten sanoin mielipiteitä on monenlaisia, mutta minusta tuomitseminen tapahtuu liian helposti.
Olen iät ja ajat odottanut, että keksisin jotain kirjoitettavaa, jonka yhteydessä voisin julkaista erään runoni - ja nyt se hetki viimein koittaa! Kyseinen runo syntyi koulussa, kirjallisen ilmaisun toisella kurssilla eli runokurssilla. Tehtävänanto oli rakkausruno, ja tässä on nyt minun tulkintani siitä
Mitä jos rakkaus pelottaa,
mitä jos se satuttaa?
Entä jos näet paloauton kiitävän talosi luo,
ja tiedät jo, että on myöhäistä?
Mitä jos rakkaus satuttaa,
rikkoo kaiken hyvän ja kauniin?
Jos rakkaus lähteekin pois,
kun välit katkeavat
ja silta sortuu
Mitä jos rakkaus itkettää,
saa vesiputouksen virtaamaan,
taivaan tummenemaan,
pisarat putoamaan,
kuin kyyneleet, jotka vierivät poskilleni
Mitä jos rakkaus pettää,
mitä jos alamäki alkaa?
Onko se oikein,
tuntea tuskaa,
vain siksi, että joku ei rakasta enää?
Mitä jos rakkaus suututtaa,
saa veren kuohuamaan,
kuin aaltojen vaahtopäät konsanaan?
Mitä jos rakkaus on kyllästynyttä,
intohimotonta, harmaata arkea,
ilman minkäänlaisia tunteita?
Mitä jos rakkaus ahdistaa,
on armotonta ja kauheaa?
Entä jos tuntee kipua,
muttei pysty lopettamaan sitä?
Mitä jos rakkaus on yksinäistä,
rakastaa ilman rakkautta,
ilman vastakaikua?
Rakastetaanko silloin aidosti,
jos ei koskaan tehdä yhdessä mitään?
Mitä jos rakkaus on sinisilmäistä,
mitä jos se uskottelee olevansa
olematta kuitenkaan?
Tai mitä jos toisella on toinen,
joka et ole sinä?
Mitä jos rakkaus on kaipuuta,
läheisyydenhalua, ajanviettoa,
jota kuitenkin on niin mahdotonta järjestää?
Entä jos pidän kiinni viimeiseen minuuttiin,
kunnes on pakko päästää irti,
kun maanantai koittaa?
Mitä jos rakkaus on lyhytaikaista,
hetken ilo, valo taivaanrannassa,
sokerinmakea tunne sydämessä,
joka sulaa hetkessä tummaksi, tahmeaksi liisteriksi,
joka kovettuu?
Mitä jos rakkaus tappaa tunteet,
hajotessaan vie kaiken ja
lopulta katketessaan
jättää jäljelle ulkokuoren, sydämen, joka lyö,
mutta riistää kaiken muun.
Mitä jos rakkaus ei olekaan mitään?
...musiikkia.
Olen jo ehkä maininnutkin, että musiikki on minulle elämää suurempi asia. Se auttaa minua kirjoittamaan, kuuntelen sitä tanssiessani, se ohjaa kynän kärkeä piirtäessäni. Musiikki on seuranani, kun siivoan, kun menen kouluun ja tulen koulusta. Elämässäni ei ole päivää ilman musiikkia. Olen Spotify'n suurkuluttaja, enkä tiedä enää itsekään, kuinka monta soittolistaa minulla siellä on.
Olen siitä erikoinen tapaus, että minua ei juuri kiinnosta se musiikki, mitä radiokanavat soittavat. En siis kuuntele NRJ:tä, Novaa, Aaltoa tai mitään muutakaan kuin korkeintaan autossa tai joskus kotona keittiössä, jos radio sattuu olemaan auki. Kun laitan kuulokkeet korviini, kuuntelen - tietysti Spotify'sta - esimerkiksi elokuvien musiikkeja (esim. Harry Potter, Disney), The Piano Guys -nimisen porukan biisejä ja ikuisen musikaalisuosikkini High School Musical'n kappaleita. Soittolistojeni joukossa on kyllä yksi soittolista, jossa on vain ja ainoastaan kappaleita, joita ainakin joskus soitetaan radiossa ja jotka monet muutkin kuin Disney-fanit tietävät. Sieltä löytyy esimerkiksi Antti Tuiskun uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, One Direction'n uudempaa ja vanhempaa tuotantoa sekä jokunen yksittäinen kappale muilta artisteilta.
On oikeastaan vaikeaa sanoa, mitä kappaletta kuuntelen eniten tällä hetkellä. Kappalemieltymykseni vaihtelevat päivittäin. Tämä viikko on oikeastaan melkoinen poikkeus, sillä olen kuunnellut pääasiassa yhtä soittolistaa, mutta tässä nyt kuitenkin tämän hetken TOP10-kappaleet:
1. Cinderella - Steven Curtis Chapman https://www.youtube.com/watch?v=nrWMBC6yoME
2. The Train I - Armand Amar https://www.youtube.com/watch?v=kjAUotCHjh8
3. Rakkaus on. - Antti Tuisku https://www.youtube.com/watch?v=re4ZnXlIBso
4. Lord of the Dance - Ronan Hardiman https://www.youtube.com/watch?v=XdqEeipjwnc&list=PL4EDA68917137B545&index=7
5. One Way or Another - One Direction https://www.youtube.com/watch?v=d6TeqU9A748
6. I Will Survive - Gloria Gaynor https://www.youtube.com/watch?v=GLHY0Pqeyzw
7. Statues - Harry Potter and the Deathly Hallows part 2 https://www.youtube.com/watch?v=_efSI5_UCxo
8. Kuolevainen - Johanna Kurkela https://www.youtube.com/watch?v=1PvBsUWryCY
9. Kung Fu Piano: Cello Ascends https://www.youtube.com/watch?v=Bg5lw3hOkhI
10. Run - Ludovico Einaudi https://www.youtube.com/watch?v=jfz-XDWPt-M
Koska musiikki on todella olennainen osa elämääni ja minua, siihen(kin) liittyy paljon muistoja. Otetaanpa esimerkiksi kappale, joka soi, kun viime vuodet kevätjuhlissa astelin muiden ysiluokkalaisten joukossa saliin. Siihen kappaleeseen kiteytyvät kaikki tärkeimmät muistoni peruskoulusta. Balettiesitysteni biisit ovat tietysti minulle tärkeitä, vuoden 2014 joulusadun jälkeen meni jokunen kuukausi, ennen kuin pystyin kuuntelemaan sen musiikkeja. Joulusatu oli niin upea kokemus, että vielä nykyäänkin niitä kappaleita kuunnellessani muistelen niitä kaikkia kulisseissa sattuneita kommelluksia. No, sitten on eräs nimeltämainitsematon Disneyn joululeffa, jonka lopputekstit katson vain niiden aikana soivan biisin takia. Kyseinen leffa on ollut kestosuosikkini niin kauan kuin jaksan muistaa. Nykyään yhdessä kohtaa leffaa äänet katoavat täysin, mikä kertoo ehkä jotain siitä, että se DVD-levy on pyörinyt useammin kuin kymmenen kertaa.
Muistorikkaimpien biisien TOP10:
1. A Window to the Past - Harry Potter and the Prisoner of the Azkaban https://www.youtube.com/watch?v=MrZB9nPMvS4
2. What Child is This - Lindsey Stirling https://www.youtube.com/watch?v=1A3i0GATnRI
3. Beethoven's 5 Secrets - The Piano Guys https://www.youtube.com/watch?v=mJ_fkw5j-t0
4. Juhlamarssi - Erkki Melartin https://www.youtube.com/watch?v=x3HVHki67ug
5. Share this Day - John Kelley https://www.youtube.com/watch?v=H8qMISasndg
6. Blue Peter - Mike Oldfield https://www.youtube.com/watch?v=2hXIwdXNwYA
7. Belle of´the ball - Leonard Slatkin (Leroy Anderson) https://www.youtube.com/watch?v=x4_rlHRV1ag
8. Can You Feel The Love Tonight - Elton John https://www.youtube.com/watch?v=fTtgVSxfr5M
9. We're all in this together - High School Musical https://www.youtube.com/watch?v=gbrbUfYSt0E
10. Joulumaa - Katri Helena https://www.youtube.com/watch?v=Ex53WUcnOFI
Oli vaikeaa valita molempien listojen kappaleet. Jos haluat tutustua musiikkimakuuni paremmin, minut löytää Spotify'sta nimellä LittleStar15.
Cinderella - Steven Curtis Chapman https://www.youtube.com/watch?v=nrWMBC6yoME
...vaatekaappiani.
Kyllä, vaatekaappini on yksi rakastamistani asioista. Se on sekä ulkonäöltään että sisällöltään täydellinen. Olen aina tilaisuuden tullen vaatekaupoilla - eri asia on, ostanko mitään. Pidän myös kirpputoreilla käymisestä, mutta en ole aikoihin onnistunut sellaiselle ehtimään.
Kyllä, olen käyttänyt enemmän kuin tarpeeksi rahaa vaatteisiin. Ei, en juokse merkkivaatteiden perässä. Shoppailen pääasiassa H&M:ssa ja New Yorkerissa. Joskus eksyn myös Cubukseen ja Gina Tricotiin. Valtaosa vaatteistani on H&M:sta, joko suoraan kaupasta ostettuja tai kirpputorilta hankittuja. Haluaisin shoppailla enemmän sellaisissa liikkeissä kuin Vero Moda ja Zara, mutta koska muutamat edellä mainituista ovat niitä huomattavasti halvempia, askeleeni suuntautuvat usein halvempaan ratkaisuun. Se on ihan hyvä asia, sillä silloin rahaa jää muuhunkin. Voisi kuvitella, että rakastan tuhlaamista. Ei, en rakasta. Vaatteita ei vain koskaan voi olla liikaa. Usein harkitsen jopa usean päivän, ostanko vaikkapa uuden paidan, ja sille harkinnalle on ihan syytä; vaatekaapissani on arviolta 130 paitaa. Laskin ne kerran, mutta koska pyykkikori pitää sisällään osaa vaatteistani, eivät ne ole koskaan kaikki yhtä aikaa kaapissa. En edes halua tietää, mikä on vaatekaappini sisällön kokonaislukumäärä, mutta arvelisin, että puhutaan n. 200:sta vaatteesta.
Oma tyyli on minulle tärkeä asia. Jokaisella on oikeus pukeutua haluamallaan tavalla, edustipa sitten mitä tyyliä tahansa. Oma tyylini on melko vaihteleva. Siihen kuuluu kuitenkin lähes poikkeuksetta koruja, huivi tai joitain muita asusteita. Hiuskoristevalikoimani on laaja, se käsittää lähes kaiken mahdollisen hatuista pieniin rusetteihin.
Pukeutumistyylistäni voi lukea lisää vanhasta postauksestani nimeltä Erilaisuudesta (marraskuu 2015).
...tanssia.
No, eiköhän tämä ole aika selvää jo monille. Kyllä, minä rakastan tanssia. Olen harrastanut balettia 12 vuotta, ja sen rinnalla on kulkenut milloin mikäkin laji. Tällä hetkellä käyn baletin lisäksi karakteeritunneilla sekä afrotunneilla. Olen myös tanssinut nykytanssia, jazzia, showtanssia, kilpatanssia ja jotain hiphopin tapaista. Kokemusta ja kokemuksia siis on vähän joka lajista.
On luultavasti turhaa mainita, että ehdottomasti rakkain tanssilaji minulle on baletti. Sen parissa olen kasvanut ja sen parissa olen kokenut paljon. Olen ollut esiintymässä eri paikoissa, niin kirjastoissa kuin konserttitalo Martinuksessakin. Yläasteella yritin parhaani mukaan tuoda balettia esille ja saada ihmiset suhtautumaan siihen myönteisemmin. Esiinnyin koulussa useampaan otteeseen, mutta muutosta positiiviseen suuntaan ei tapahtunut - päinvastoin. No, pääasia on, että sain esiintymiskokemusta, sitä ei nimittäin voi koskaan olla liikaa.
Baletti on tuonut minulle myös liudan kavereita, ja nyt olenkin ollut osana samaa porukkaa jo monta vuotta. Nykyisessä balettiryhmässäni on itseasiassa jopa pitkäaikaisin kaverini. Olen ollut hänen kanssaan samassa ryhmässä muistaakseni 11 vuotta. Viimeisen muutaman vuoden aikana olemme ryhmänä lähentyneet ja alkaneet tekemään kaikenlaista kivaa myös balettituntien ulkopuolella. Käymme silloin tällöin jossain syömässä tai olemme yötä jonkun luona (yleensä meillä). Kerran ehdimme piipahtamaan Ikeassa, lähinnä Ikean lihapullien takia tosin. Suunnitteilla on iät ja ajat ollut, että menisimme Megazoneen porukalla. Ja tietysti näemme myös silloin, kun menemme katsomaan balettia Kansallisoopperaan. Meillä on mielestäni poikkeuksellisen hyvä ryhmähenki ja voin sanoa, että yksi syy baletin harrastamiseen on ihana ryhmäni.
Olen myös päässyt kilpailemaan baletin kautta. Ryhmämme oli mukana koreografiassa, joka valittiin vuoden 2015 Kajaani tanssii -koreografiakatselmukseen. Vietimme helmikuisen viikonlopun Kajaanissa, ja vaikkei voittoa tullutkaan sille koreografialle, jossa olimme mukana, kokemus oli silti upea. Se ei ollut ensimmäinen tanssikilpailu, jossa olin mukana. Olin kesällä 2014 kilpailemassa Moves-tapahtumassa Tampereella. Silloin lajina ei tosin ollut baletti, vaan nykytanssi. Tampereelta saatu kunniakirja on edelleen tallessa, samoin kuin kaikki muutkin kilpailumuistoni. Haaveilen koko ajan, että pääsisin vielä osallistumaan johonkin katselmukseen tai kilpailuun. Parasta on, kun kilpailu on jossain niin kaukana, että päästään lähtemään pois Vantaalta. Esimerkiksi Kajaanissa ollessamme yövyimme hotellissa, sillä kahdeksan tunnin automatka ei ole mikään ihan pikkureissu. Oikeastaan mielestäni kilpailuissa parasta on juuri se, että lähdemme porukalla jonnekin kauemmas, vanhempia ei ole mukana (tanssinopettaja(t) tietysti ovat), ja saamme olla, tulla ja mennä oman halun mukaan, kunhan olemme ajoissa harjoituksissa, esiintymässä ja nukkumassa. Ja kyllä se Kajaanista lähtö harmitti, kun tiesi seuraavana päivänä joutuvansa kouluun.
Lyhyesti sanottuna: baletti on minulle elintärkeä ja rakas laji, josta en luopuisi, vaikka maksettaisiin. Baletin lisäksi rakastan tanssia muutenkin, ja jos tanssin yksikseni, eivät liikkeet välttämättä ole balettia nähneetkään...
https://www.youtube.com/watch?v=Rf0GQoakFts - Arrivals n1 - Dustin O'Halloran
...vesisadetta.
Vesisade on jotain sellaista, joka saa ihmiset yleensä vain ärsyyntyneiksi. Minut se saa taiteilijatuulelle.
On ihanaa seistä ikkunan ääressä ja katsella, kuinka vettä ryöppyää pilvistä alas kuin saavista kaatamalla. Saan silloin parhaat inspiraatiot piirustuksiin ja kirjoittamiseen. Sateen harmaudessa on jotain joka kiehtoo minua suunnattomasti. Voisin katsella iät ja ajat, kuinka vesipisarat valuvat kilpaa kohti ikkunan alareunaa. Erityisesti rankkasadetta on mukavaa katsella, kun lehdet taipuvat pisaroiden läiskähdellessä niihin ja vesilammikoita syntyy katujen asvalttiin.
Sadetta katsellessa tulen yleensä miettineeksi asioita - milloin mitäkin, enemmän tai vähemmän tärkeää. En kuitenkaan koskaan kirjoita sadepäivän oivalluksiani ylös, vaikka tiedänkin, etten tule muistamaan niitä. En koe, että minun tarvitsisi muistaa ne. Ymmärtämäni ja kokemani asiat näkyvät joka tapauksessa elämässäni ja esimerkiksi päätöksienteossani - onhan päivänselvää, että ymmärtäessäni jotain uutta olen taas hiukan fiksumpi. Tuskin ne oivallukset, jotka sadetta katsellessani koen, valuvat viemäriin sadeveden mukana.
Sateessa kastuminen ei kuitenkaan aina ole minusta(kaan) kivaa. Jos olen menossa kouluun, en ilahdu, jos olen perille saapuessani läpimärkä. Muuten kastuminen ei oikeastaan haittaa. En ole oikeastaan erään viimekesäisen rankkasateen jälkeen kokenut olevani märkä, jos olen joutunut kävelemään vaikkapa junalle sateessa ilman sateenvarjoa. Kyseinen viimekesän rankkasade on rankin, jonka olen koskaan nähnyt. Olin kävelemässä kotiin kaveriltani ja olin lähtenyt matkaan juurikin siksi, että taivaalla olevien pilvien määrästä ja tummuudesta päättelin, että vettä tulee pian ja paljon. Päästyäni juna-asemalle totesin, että seuraavan junan tuloon on niin pitkä aika, että olen siinä ajassa jo melkein kotona (alunperin tarkoituksenani oli mennä yhden pysäkinvälin mittainen matka junalla). Lähdin kävelemään loppumatkaa, ja silloin ensimmäisen pisarat putosivat taivaalta. Avasin sateenvarjoni ja jatkoin matkaa. Pikkuhiljaa sade kiihtyi ja vesi alkoi virrata kaduilla puroina. Ballerinani olivat jo täynnä vettä ja housuni lahkeista litimärät. Matkaa oli jäljellä ehkä viiden minuutin verran, kun olin jo niin märkä, että sateenvarjosta ei oikeastaan ollut muuta iloa kuin se, ettei vettä satanut ihan suoraan kasvoihin. Juuri kun ajattelin, että sen enempää ja kovempaa vettä ei voi enää taivaalta tulla, vesisade kiihtyi entisestään. Olin hiuksista varpaisiin asti läpimärkä, ja kadut tulvivat vettä, viemärit eivät vetäneet. Minua melkein nauratti koko tilanne. Kun lopulta pääsin kotiin, kaadoin molemmista kengistäni litran vettä ja pikkukiviä suihkun lattialle. Sen sateen jälkeen en todella ole kokenut olevani läpimärkä.
Tämän kirjoittamiseen menikin sitten lähes viikko. Jatkossakaan päivityksiä ei tule yhtään useammin. Yritän kyllä aina kovasti kirjoittaa tänne, mutta kun ei ehdi eikä kykene niin ei ehdi eikä kykene. Sellaista se on. Nyt kuitenkin toivottelen kaikille iloista kevättä!
https://www.youtube.com/watch?v=d-5ZENclsXk Armand Amar - Coral tree
Minä rakastan....
...kirjoittamista.
Kirjoittamisesta on muodostunut minulle lähes harrastus. Koulussa olen käynyt nyt kaksi kirjallisen ilmaisun kurssia. Ensimmäinen oli sisällöltään aikalailla peruskirjoittamista, lyhyitä "tarinoita" ja ajatusvirtaa. Toinen kurssi oli puhdasta runoutta, ja se vetäisikin minut mukaansa heti ensimmäisillä tunneilla. Olen kirjoittanut runoja aiemminkin, mutta ala-asteella ollessani inhosin niiden kirjoittamista. Nyt olen muutaman viime vuoden ajan kirjoitellut runoja aina silloin tällöin.
Kirjoittaminen merkitsee minulle omien ajatusten ja tunteiden purkamista. Se on myös tapa muistaa kokemuksia. Sanat muodostavat tekstin, jonka merkitys voi olla syvempi kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Voin kätkeä sanojen sekaan viestejä, tarinoita, tunteita ja muistoja, joita kukaan muu ei välttämättä näe. Voin halutessani käyttää sanoja, jotka johtavat syvemmälle.
Olen usein kuullut, että kirjoittamisen lahjaan pitäisi luottaa ja antaa sen ohjata. Saan aina silloin tällöin palautetta siitä, kuinka saan sanat keskustelemaan keskenään. On oikeastaan hämmentävän huvittavaa kuulla, kuinka ensimmäistä kertaa kirjoituksiani lukeneet ihmiset toteavat heti: "Sä oot hyvä kirjottamaan." En tiedä, onko se totta. Mielipiteitä on monenlaisia, ja se, että joku pitää tavastani asetella sanat lauseisiin ja virkkeisiin, ei mielestäni kerro aina totuutta. Silti tulen aina iloiseksi, kun saan positiivista palautetta teksteistäni. Kaikesta huolimatta olen melko arka, kun puhutaan esim. tästä bloginpitämisestä. Kirjoittaisin mieluusti lisää "Erilaisuudesta" -postauksen kaltaisia tekstejä, mutta ne vaativat todella paljon aikaa, sillä ihan mitä tahansa en voi julkisesti kirjoittaa. On toki mietittävä, mitä sanoo, mutta koen, että itse mietin sitä kirjoittaessani ehkä hieman liikaa. Olen saanut sellaisen kuvan, että yleisen käsityksen mukaan on hyvä asia, että miettii paljon sitä, mitä kirjoittaa. Itse pelkään, että liian vahvan kirjoituksen julkaiseminen johtaa "et-sinä-noin-voi-sanoa-ei-noin-saa-ajatella-eikä-ainakaan-sanoa" -ketjuun. No, kuten sanoin mielipiteitä on monenlaisia, mutta minusta tuomitseminen tapahtuu liian helposti.
Olen iät ja ajat odottanut, että keksisin jotain kirjoitettavaa, jonka yhteydessä voisin julkaista erään runoni - ja nyt se hetki viimein koittaa! Kyseinen runo syntyi koulussa, kirjallisen ilmaisun toisella kurssilla eli runokurssilla. Tehtävänanto oli rakkausruno, ja tässä on nyt minun tulkintani siitä
Mitä jos rakkaus pelottaa,
mitä jos se satuttaa?
Entä jos näet paloauton kiitävän talosi luo,
ja tiedät jo, että on myöhäistä?
Mitä jos rakkaus satuttaa,
rikkoo kaiken hyvän ja kauniin?
Jos rakkaus lähteekin pois,
kun välit katkeavat
ja silta sortuu
Mitä jos rakkaus itkettää,
saa vesiputouksen virtaamaan,
taivaan tummenemaan,
pisarat putoamaan,
kuin kyyneleet, jotka vierivät poskilleni
Mitä jos rakkaus pettää,
mitä jos alamäki alkaa?
Onko se oikein,
tuntea tuskaa,
vain siksi, että joku ei rakasta enää?
Mitä jos rakkaus suututtaa,
saa veren kuohuamaan,
kuin aaltojen vaahtopäät konsanaan?
Mitä jos rakkaus on kyllästynyttä,
intohimotonta, harmaata arkea,
ilman minkäänlaisia tunteita?
Mitä jos rakkaus ahdistaa,
on armotonta ja kauheaa?
Entä jos tuntee kipua,
muttei pysty lopettamaan sitä?
Mitä jos rakkaus on yksinäistä,
rakastaa ilman rakkautta,
ilman vastakaikua?
Rakastetaanko silloin aidosti,
jos ei koskaan tehdä yhdessä mitään?
Mitä jos rakkaus on sinisilmäistä,
mitä jos se uskottelee olevansa
olematta kuitenkaan?
Tai mitä jos toisella on toinen,
joka et ole sinä?
Mitä jos rakkaus on kaipuuta,
läheisyydenhalua, ajanviettoa,
jota kuitenkin on niin mahdotonta järjestää?
Entä jos pidän kiinni viimeiseen minuuttiin,
kunnes on pakko päästää irti,
kun maanantai koittaa?
Mitä jos rakkaus on lyhytaikaista,
hetken ilo, valo taivaanrannassa,
sokerinmakea tunne sydämessä,
joka sulaa hetkessä tummaksi, tahmeaksi liisteriksi,
joka kovettuu?
Mitä jos rakkaus tappaa tunteet,
hajotessaan vie kaiken ja
lopulta katketessaan
jättää jäljelle ulkokuoren, sydämen, joka lyö,
mutta riistää kaiken muun.
Mitä jos rakkaus ei olekaan mitään?
...musiikkia.
Olen jo ehkä maininnutkin, että musiikki on minulle elämää suurempi asia. Se auttaa minua kirjoittamaan, kuuntelen sitä tanssiessani, se ohjaa kynän kärkeä piirtäessäni. Musiikki on seuranani, kun siivoan, kun menen kouluun ja tulen koulusta. Elämässäni ei ole päivää ilman musiikkia. Olen Spotify'n suurkuluttaja, enkä tiedä enää itsekään, kuinka monta soittolistaa minulla siellä on.
Olen siitä erikoinen tapaus, että minua ei juuri kiinnosta se musiikki, mitä radiokanavat soittavat. En siis kuuntele NRJ:tä, Novaa, Aaltoa tai mitään muutakaan kuin korkeintaan autossa tai joskus kotona keittiössä, jos radio sattuu olemaan auki. Kun laitan kuulokkeet korviini, kuuntelen - tietysti Spotify'sta - esimerkiksi elokuvien musiikkeja (esim. Harry Potter, Disney), The Piano Guys -nimisen porukan biisejä ja ikuisen musikaalisuosikkini High School Musical'n kappaleita. Soittolistojeni joukossa on kyllä yksi soittolista, jossa on vain ja ainoastaan kappaleita, joita ainakin joskus soitetaan radiossa ja jotka monet muutkin kuin Disney-fanit tietävät. Sieltä löytyy esimerkiksi Antti Tuiskun uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, One Direction'n uudempaa ja vanhempaa tuotantoa sekä jokunen yksittäinen kappale muilta artisteilta.
On oikeastaan vaikeaa sanoa, mitä kappaletta kuuntelen eniten tällä hetkellä. Kappalemieltymykseni vaihtelevat päivittäin. Tämä viikko on oikeastaan melkoinen poikkeus, sillä olen kuunnellut pääasiassa yhtä soittolistaa, mutta tässä nyt kuitenkin tämän hetken TOP10-kappaleet:
1. Cinderella - Steven Curtis Chapman https://www.youtube.com/watch?v=nrWMBC6yoME
2. The Train I - Armand Amar https://www.youtube.com/watch?v=kjAUotCHjh8
3. Rakkaus on. - Antti Tuisku https://www.youtube.com/watch?v=re4ZnXlIBso
4. Lord of the Dance - Ronan Hardiman https://www.youtube.com/watch?v=XdqEeipjwnc&list=PL4EDA68917137B545&index=7
5. One Way or Another - One Direction https://www.youtube.com/watch?v=d6TeqU9A748
6. I Will Survive - Gloria Gaynor https://www.youtube.com/watch?v=GLHY0Pqeyzw
7. Statues - Harry Potter and the Deathly Hallows part 2 https://www.youtube.com/watch?v=_efSI5_UCxo
8. Kuolevainen - Johanna Kurkela https://www.youtube.com/watch?v=1PvBsUWryCY
9. Kung Fu Piano: Cello Ascends https://www.youtube.com/watch?v=Bg5lw3hOkhI
10. Run - Ludovico Einaudi https://www.youtube.com/watch?v=jfz-XDWPt-M
Koska musiikki on todella olennainen osa elämääni ja minua, siihen(kin) liittyy paljon muistoja. Otetaanpa esimerkiksi kappale, joka soi, kun viime vuodet kevätjuhlissa astelin muiden ysiluokkalaisten joukossa saliin. Siihen kappaleeseen kiteytyvät kaikki tärkeimmät muistoni peruskoulusta. Balettiesitysteni biisit ovat tietysti minulle tärkeitä, vuoden 2014 joulusadun jälkeen meni jokunen kuukausi, ennen kuin pystyin kuuntelemaan sen musiikkeja. Joulusatu oli niin upea kokemus, että vielä nykyäänkin niitä kappaleita kuunnellessani muistelen niitä kaikkia kulisseissa sattuneita kommelluksia. No, sitten on eräs nimeltämainitsematon Disneyn joululeffa, jonka lopputekstit katson vain niiden aikana soivan biisin takia. Kyseinen leffa on ollut kestosuosikkini niin kauan kuin jaksan muistaa. Nykyään yhdessä kohtaa leffaa äänet katoavat täysin, mikä kertoo ehkä jotain siitä, että se DVD-levy on pyörinyt useammin kuin kymmenen kertaa.
Muistorikkaimpien biisien TOP10:
1. A Window to the Past - Harry Potter and the Prisoner of the Azkaban https://www.youtube.com/watch?v=MrZB9nPMvS4
2. What Child is This - Lindsey Stirling https://www.youtube.com/watch?v=1A3i0GATnRI
3. Beethoven's 5 Secrets - The Piano Guys https://www.youtube.com/watch?v=mJ_fkw5j-t0
4. Juhlamarssi - Erkki Melartin https://www.youtube.com/watch?v=x3HVHki67ug
5. Share this Day - John Kelley https://www.youtube.com/watch?v=H8qMISasndg
6. Blue Peter - Mike Oldfield https://www.youtube.com/watch?v=2hXIwdXNwYA
7. Belle of´the ball - Leonard Slatkin (Leroy Anderson) https://www.youtube.com/watch?v=x4_rlHRV1ag
8. Can You Feel The Love Tonight - Elton John https://www.youtube.com/watch?v=fTtgVSxfr5M
9. We're all in this together - High School Musical https://www.youtube.com/watch?v=gbrbUfYSt0E
10. Joulumaa - Katri Helena https://www.youtube.com/watch?v=Ex53WUcnOFI
Oli vaikeaa valita molempien listojen kappaleet. Jos haluat tutustua musiikkimakuuni paremmin, minut löytää Spotify'sta nimellä LittleStar15.
Cinderella - Steven Curtis Chapman https://www.youtube.com/watch?v=nrWMBC6yoME
...vaatekaappiani.
Kyllä, vaatekaappini on yksi rakastamistani asioista. Se on sekä ulkonäöltään että sisällöltään täydellinen. Olen aina tilaisuuden tullen vaatekaupoilla - eri asia on, ostanko mitään. Pidän myös kirpputoreilla käymisestä, mutta en ole aikoihin onnistunut sellaiselle ehtimään.
Kyllä, olen käyttänyt enemmän kuin tarpeeksi rahaa vaatteisiin. Ei, en juokse merkkivaatteiden perässä. Shoppailen pääasiassa H&M:ssa ja New Yorkerissa. Joskus eksyn myös Cubukseen ja Gina Tricotiin. Valtaosa vaatteistani on H&M:sta, joko suoraan kaupasta ostettuja tai kirpputorilta hankittuja. Haluaisin shoppailla enemmän sellaisissa liikkeissä kuin Vero Moda ja Zara, mutta koska muutamat edellä mainituista ovat niitä huomattavasti halvempia, askeleeni suuntautuvat usein halvempaan ratkaisuun. Se on ihan hyvä asia, sillä silloin rahaa jää muuhunkin. Voisi kuvitella, että rakastan tuhlaamista. Ei, en rakasta. Vaatteita ei vain koskaan voi olla liikaa. Usein harkitsen jopa usean päivän, ostanko vaikkapa uuden paidan, ja sille harkinnalle on ihan syytä; vaatekaapissani on arviolta 130 paitaa. Laskin ne kerran, mutta koska pyykkikori pitää sisällään osaa vaatteistani, eivät ne ole koskaan kaikki yhtä aikaa kaapissa. En edes halua tietää, mikä on vaatekaappini sisällön kokonaislukumäärä, mutta arvelisin, että puhutaan n. 200:sta vaatteesta.
Oma tyyli on minulle tärkeä asia. Jokaisella on oikeus pukeutua haluamallaan tavalla, edustipa sitten mitä tyyliä tahansa. Oma tyylini on melko vaihteleva. Siihen kuuluu kuitenkin lähes poikkeuksetta koruja, huivi tai joitain muita asusteita. Hiuskoristevalikoimani on laaja, se käsittää lähes kaiken mahdollisen hatuista pieniin rusetteihin.
Pukeutumistyylistäni voi lukea lisää vanhasta postauksestani nimeltä Erilaisuudesta (marraskuu 2015).
...tanssia.
No, eiköhän tämä ole aika selvää jo monille. Kyllä, minä rakastan tanssia. Olen harrastanut balettia 12 vuotta, ja sen rinnalla on kulkenut milloin mikäkin laji. Tällä hetkellä käyn baletin lisäksi karakteeritunneilla sekä afrotunneilla. Olen myös tanssinut nykytanssia, jazzia, showtanssia, kilpatanssia ja jotain hiphopin tapaista. Kokemusta ja kokemuksia siis on vähän joka lajista.
On luultavasti turhaa mainita, että ehdottomasti rakkain tanssilaji minulle on baletti. Sen parissa olen kasvanut ja sen parissa olen kokenut paljon. Olen ollut esiintymässä eri paikoissa, niin kirjastoissa kuin konserttitalo Martinuksessakin. Yläasteella yritin parhaani mukaan tuoda balettia esille ja saada ihmiset suhtautumaan siihen myönteisemmin. Esiinnyin koulussa useampaan otteeseen, mutta muutosta positiiviseen suuntaan ei tapahtunut - päinvastoin. No, pääasia on, että sain esiintymiskokemusta, sitä ei nimittäin voi koskaan olla liikaa.
Baletti on tuonut minulle myös liudan kavereita, ja nyt olenkin ollut osana samaa porukkaa jo monta vuotta. Nykyisessä balettiryhmässäni on itseasiassa jopa pitkäaikaisin kaverini. Olen ollut hänen kanssaan samassa ryhmässä muistaakseni 11 vuotta. Viimeisen muutaman vuoden aikana olemme ryhmänä lähentyneet ja alkaneet tekemään kaikenlaista kivaa myös balettituntien ulkopuolella. Käymme silloin tällöin jossain syömässä tai olemme yötä jonkun luona (yleensä meillä). Kerran ehdimme piipahtamaan Ikeassa, lähinnä Ikean lihapullien takia tosin. Suunnitteilla on iät ja ajat ollut, että menisimme Megazoneen porukalla. Ja tietysti näemme myös silloin, kun menemme katsomaan balettia Kansallisoopperaan. Meillä on mielestäni poikkeuksellisen hyvä ryhmähenki ja voin sanoa, että yksi syy baletin harrastamiseen on ihana ryhmäni.
Olen myös päässyt kilpailemaan baletin kautta. Ryhmämme oli mukana koreografiassa, joka valittiin vuoden 2015 Kajaani tanssii -koreografiakatselmukseen. Vietimme helmikuisen viikonlopun Kajaanissa, ja vaikkei voittoa tullutkaan sille koreografialle, jossa olimme mukana, kokemus oli silti upea. Se ei ollut ensimmäinen tanssikilpailu, jossa olin mukana. Olin kesällä 2014 kilpailemassa Moves-tapahtumassa Tampereella. Silloin lajina ei tosin ollut baletti, vaan nykytanssi. Tampereelta saatu kunniakirja on edelleen tallessa, samoin kuin kaikki muutkin kilpailumuistoni. Haaveilen koko ajan, että pääsisin vielä osallistumaan johonkin katselmukseen tai kilpailuun. Parasta on, kun kilpailu on jossain niin kaukana, että päästään lähtemään pois Vantaalta. Esimerkiksi Kajaanissa ollessamme yövyimme hotellissa, sillä kahdeksan tunnin automatka ei ole mikään ihan pikkureissu. Oikeastaan mielestäni kilpailuissa parasta on juuri se, että lähdemme porukalla jonnekin kauemmas, vanhempia ei ole mukana (tanssinopettaja(t) tietysti ovat), ja saamme olla, tulla ja mennä oman halun mukaan, kunhan olemme ajoissa harjoituksissa, esiintymässä ja nukkumassa. Ja kyllä se Kajaanista lähtö harmitti, kun tiesi seuraavana päivänä joutuvansa kouluun.
Lyhyesti sanottuna: baletti on minulle elintärkeä ja rakas laji, josta en luopuisi, vaikka maksettaisiin. Baletin lisäksi rakastan tanssia muutenkin, ja jos tanssin yksikseni, eivät liikkeet välttämättä ole balettia nähneetkään...
https://www.youtube.com/watch?v=Rf0GQoakFts - Arrivals n1 - Dustin O'Halloran
...vesisadetta.
Vesisade on jotain sellaista, joka saa ihmiset yleensä vain ärsyyntyneiksi. Minut se saa taiteilijatuulelle.
On ihanaa seistä ikkunan ääressä ja katsella, kuinka vettä ryöppyää pilvistä alas kuin saavista kaatamalla. Saan silloin parhaat inspiraatiot piirustuksiin ja kirjoittamiseen. Sateen harmaudessa on jotain joka kiehtoo minua suunnattomasti. Voisin katsella iät ja ajat, kuinka vesipisarat valuvat kilpaa kohti ikkunan alareunaa. Erityisesti rankkasadetta on mukavaa katsella, kun lehdet taipuvat pisaroiden läiskähdellessä niihin ja vesilammikoita syntyy katujen asvalttiin.
Sadetta katsellessa tulen yleensä miettineeksi asioita - milloin mitäkin, enemmän tai vähemmän tärkeää. En kuitenkaan koskaan kirjoita sadepäivän oivalluksiani ylös, vaikka tiedänkin, etten tule muistamaan niitä. En koe, että minun tarvitsisi muistaa ne. Ymmärtämäni ja kokemani asiat näkyvät joka tapauksessa elämässäni ja esimerkiksi päätöksienteossani - onhan päivänselvää, että ymmärtäessäni jotain uutta olen taas hiukan fiksumpi. Tuskin ne oivallukset, jotka sadetta katsellessani koen, valuvat viemäriin sadeveden mukana.
Sateessa kastuminen ei kuitenkaan aina ole minusta(kaan) kivaa. Jos olen menossa kouluun, en ilahdu, jos olen perille saapuessani läpimärkä. Muuten kastuminen ei oikeastaan haittaa. En ole oikeastaan erään viimekesäisen rankkasateen jälkeen kokenut olevani märkä, jos olen joutunut kävelemään vaikkapa junalle sateessa ilman sateenvarjoa. Kyseinen viimekesän rankkasade on rankin, jonka olen koskaan nähnyt. Olin kävelemässä kotiin kaveriltani ja olin lähtenyt matkaan juurikin siksi, että taivaalla olevien pilvien määrästä ja tummuudesta päättelin, että vettä tulee pian ja paljon. Päästyäni juna-asemalle totesin, että seuraavan junan tuloon on niin pitkä aika, että olen siinä ajassa jo melkein kotona (alunperin tarkoituksenani oli mennä yhden pysäkinvälin mittainen matka junalla). Lähdin kävelemään loppumatkaa, ja silloin ensimmäisen pisarat putosivat taivaalta. Avasin sateenvarjoni ja jatkoin matkaa. Pikkuhiljaa sade kiihtyi ja vesi alkoi virrata kaduilla puroina. Ballerinani olivat jo täynnä vettä ja housuni lahkeista litimärät. Matkaa oli jäljellä ehkä viiden minuutin verran, kun olin jo niin märkä, että sateenvarjosta ei oikeastaan ollut muuta iloa kuin se, ettei vettä satanut ihan suoraan kasvoihin. Juuri kun ajattelin, että sen enempää ja kovempaa vettä ei voi enää taivaalta tulla, vesisade kiihtyi entisestään. Olin hiuksista varpaisiin asti läpimärkä, ja kadut tulvivat vettä, viemärit eivät vetäneet. Minua melkein nauratti koko tilanne. Kun lopulta pääsin kotiin, kaadoin molemmista kengistäni litran vettä ja pikkukiviä suihkun lattialle. Sen sateen jälkeen en todella ole kokenut olevani läpimärkä.
Tämän kirjoittamiseen menikin sitten lähes viikko. Jatkossakaan päivityksiä ei tule yhtään useammin. Yritän kyllä aina kovasti kirjoittaa tänne, mutta kun ei ehdi eikä kykene niin ei ehdi eikä kykene. Sellaista se on. Nyt kuitenkin toivottelen kaikille iloista kevättä!
Kommentit
Lähetä kommentti