Vuosi 2015
Jaahas, taas täällä. Ei mennyt kuin seitsemisen viikkoa, sori nyt vaan... :) Koulu ja baletti pitivät marras- ja joulukuussa minut kiireisenä, enkä ole oikeastaan tiennyt, mistä tänne seuraavaksi kirjoittaisin.
Sain nyt kuitenkin hyvän syyn kirjoittaa tänne: uusi vuosi on alkanut, ja tämä blogi on ollut olemassa jo vuoden verran! Aktiivisuuteni on vaihdellut paljonkin, se riippuu aina siitä, mitä koulussa ja baletissa tapahtuu. Tämä päivitys sisältää minun koko viime vuoteni pähkinänkuoressa. On valokuvia, biisejä, tapahtumia... Nauttikaa!
Tammikuun kappale: The Piano Guys - Rockelbel's Canon https://www.youtube.com/watch?v=LV5_xj_yuhs (SKIPATKAA SUORAAN KOHTAAN 1:08!!)
Okei, aloitetaan. Vuoden 2015 ensimmäinen isompi tekoni oli tämän blogin julkaisu. Taisin luvata balettia, piirtämistä, taidetta ylipäänsä, mielipidekirjoituksia, luovia tekstejä ja valokuvia. Nyt myönnän ihan reilusti, etten täyttänyt lupaustani... Uusi yritys vuonna 2016. Blogin ulkopuolisessa elämässäni yritin vähentää kirosanojen käyttöä, ja taisin jopa hetkellisesti onnistua siinä. Itse olen sitä mieltä, että kyllä ne ovat vähän vähentyneet tämän vuoden aikana, joku muu tosin saattaa antaa hiukan eri lausunnon. Vuosi sitten vietin joululomaani kipeänä, ensin kuumeessa ja flunssassa, loppulomasta oli jo voimia sen verran, että jaksoin seistä pidempään kuin viisi minuuttia. Se tauti oli sen verran raju, ettei tarvitse toista kertaa kokea. Sairaudesta huolimatta valokuvakirjastoni osoittaa, että nyt jo vuoden vanha kamerani on saanut laulaa uudenvuoden yönä, kun olen valokuvannut ilotulitteita ja vähän kaikkea muutakin, esimerkiksi kaiuttimiani, joista suihkuaa värivalojen värjäämää vettä musiikin tahdissa. Sain tammikuussa aikaiseksi blogiin neljä tekstiä, joista ensimmäinen on avauspäivitys, seuraavassa tekstissä käsittelin unia, kolmas päivitys palaa valokuvien muodossa joululomaan ja neljäs teksti kertoo teatterielämästä. Niistä oma suosikkini on ehdottomasti Teatterielämää, sillä olen näköjään todella pohtinut aihettani ja etsinyt näkökulmia. Myös musiikilla on ollut valtaisa osuus elämässäni, kuten on nykyäänkin. Tammikuussa 2015 ja oikeastaan koko kevään ajan hyödynsinkin kouluni auditoriota ja menin silloin tällöin aamuisin harjoittelemaan musiikkiesityksiä erään kaverini kanssa. Flyygelin soittaminen aamutuimaan oli ihanaa ja avasi päivän mukavalla tavalla.
Kesä- ja heinäkuun kappale: High School Musical 2 - All for One https://www.youtube.com/watch?v=n4VoWK8fMzI
Kesäloma koitti kesäkuun myötä. Melko kylmä kesäkuu kuitenkin oli, joten eipä tarvinnut viettää aikaa rannalla. Päättäriviikonloppu sentään oli lämmin ja aurinkoinen, joten aloitinkin kesäloman parhaan ystäväni Ronjan kanssa heittämällä kenkää leikkipuiston keinusta ja valokuvailemalla kaikkea eteen osuvaa. Eikä se suinkaan jäänyt ainoaksi yhdessä vietetyksi viikonlopuksi, vaan heitimme kenkää, pyöräilimme ja valokuvasimme kesäkuussa vielä monta kertaa.... Blogini postauksessa 10x3 on nähtävissä päättäriviikonlopun kuvia. Keinumisen ja kengänheittelyn lisäksi kävimme Linnanmäellä ja Korkeasaaressa kesäkuun aikana.
Kesäkuussa sain myös tietää, mihin lukioon pääsin. Kallion ilmaisutaiteen lukion sivuilta löytyi myös minun nimeni sisään päässeiden listasta, joten sinne siis suuntasin vastaanottamaan lukiopaikkaa. Kesäkuussa ehdin myös tapaamaan muutamia muita kalliolaisia ykkösiä kaupungilla ja saamaan paljon uusia kavereita. Kylmästä säästä huolimatta kesäkuussa riitti kuitenkin siis menoa...
Heinäkuussa pääsin matkustamaan ihan todenteolla. Jouduin viettämään aikaa mökillä keskellä ei-mitään ja pääsin käymään Tanskassa ja Ruotsissa. Laivalla Tukholmaa, Tukholmasta Malmöseen, Malmöstä Tanskan puolelle Odenseen ja samaa reittiä takaisin. Ruotsin halki ajaessamme vierailimme pienessä ja suloisessa Grännan kylässä, jossa on keksitty Polkagris-karkit. Myös Odensen kaupunki Tanskan puolella oli kaunis, ja Kööpenhaminassa tuli käväistyä myös, lähinnä tivolin puolella. Heinäkuun loppupuolella olin yhden yön yksin kotona, ja sekös on aina hyvä syy pyytää kavereita yökylään. Epäviralliseksi teemaksi muodostui "Marstari Sightseeing", kun kiersin balettikavereideni kanssa koko Martinlaakson etsiessämme kivoja kuvauspaikkoja, joissa voisi ottaa profiilikuvaksi kelpaavan otoksen. Heinäkuun blogitekstikin liittyi balettiin, kyseessä on siis "Soittorasiasta". Lisää sentyyppisiä tekstejä on tulossa heti, kun tänne taas joudan...
Elokuun kappale: Leijonakuningas (Disney) - Circle Of Life https://www.youtube.com/watch?v=F4efZIHtiQQ
Elokuu saapui tuoden mukanaan lämpöaallon - tietysti juuri silloin, kun piti istua koulussa opiskelemassa matikkaa ja filosofiaa. Koitapa keskittyä funktioihin matikan iltapäivätunnilla, kun luokassa neljännessä kerroksessa on likimain 40 astetta lämmintä. Koulun alkaminen jännitti jonkun verran, sillä lukio on aivan eri asia kuin peruskoulu. Oli opittava hyväksymään se, että kaikessa ei voi olla kympin oppilas, ellei sitten ole valmis uhraamaan käytännössä kaikkea vapaa-aikaansa koululle. Tietysti on niitä luonnonlahjakkuuksia, jotka pärjäävät tekemättä juurikaan töitä, mutta minä en lukeudu heihin. Minun arvosanatavoitteeni riippuvat pitkälti aineesta. Äidinkielestä pidän ja siihen jaksan panostaa. Uskonnosta sen sijaan en ole koskaan pitänyt, joten sen opiskelu ei juuri kiinnosta. Olen kuitenkin aina saanut uskonnosta hyviä numeroita, pääasiassa kaseja ja ysejä, ja kasin sain myös ensimmäisen jakson uskonnon kurssista. Äidinkielestä sain kympin. Matikasta pidin yläasteella, mutta mieleni muuttui lukiossa hyvin nopeasti pitkän matikan myötä. Ennen lukion alkua minusta oli vaikeaa ajatella saavani matikasta jonkun muun numeron kuin ysin tai kympin, mutta ensimmäisen matikankokeen jälkeen totesin olevani onnellinen, jos pääsen läpi. Ja pääsinhän minä, sain peräti seiskan siitä kurssista. Olin tosissani odottanut vitosta, joten seiska oli suunnilleen taivas. Sen lisäksi, että koulussa kirjoitettiin niin äidinkielen kuin kirjallisen ilmaisunkin tunneilla, aloittelin täällä blogissa tarinaa. On myönnettävä, että oma innostukseni sen suhteen hiipui pahasti heti ensimmäisen luvun jälkeen. Ehkä vielä joskus kirjoitan jonkun sortin tarinan, ehkä en. No, jotain muutakin kuin blogin tarinani alkoi elokuussa: baletti. Ja kuten joka vuosi, ensimmäiset treenit ovat melko kevyitä ja lähinnä lämmittelyä tulevaa lukukautta ja -vuotta varten. Ja vaikka balettikavereita näinkin myös kesällä, oli mukava nähdä taas kaikkia treenien merkeissä. En usko, että pitäisin baletista näin paljon, jos en tulisi toimeen ryhmäläisteni kanssa. He ovat yksi syy siihen, miksi rakastan balettia ja siihen, miksi jaksan käydä treeneissä ja yrittää parhaani.
Syys- ja lokakuun kappale: The Piano Guys - Me and My Cello (Happy Together) https://www.youtube.com/watch?v=zM1g-skF2tI
Elokuu vaihtui syyskuuksi, joka puolestaan muuttui lokakuuksi. Sateet saapuivat jossain välissä ja lämpötilat alkoivat heitellä miten sattuu. Ensimmäinen koeviikko lähestyi, ja lukioelämään alkoi pikkuhiljaa tottumaan. Treeneissä harjoiteltavat asiat vaikeutuivat, ja blogin tarina jatkui jatkumistaan. Baletin puolella alkoi olla kiireistä, Omat Illat nimittäin lähestyivät kovaa vauhtia. Toinen jakso koulussa alkoi, ja koulupäiväni täyttyivät maantiedosta, kemiasta, matikasta, ruotsista, teatterista ja englannista. Sain jakson vaihtumisen myötä lisää kavereita, sillä samoilla kursseilla kanssani ei välttämättä enää ollutkaan ketään omasta ryhmästä. Seuraa sain kuitenkin nopeasti, joten en joutunut opiskelemaan ilman kavereita.
Mainitsinkin jo Omat Illat. Se on Vantaan tanssiopiston tapahtuma lokakuun lopussa, jossa on opettajien oppilaille tekemien koreografioiden lisäksi myös oppilaiden omia koreografioita, joko yksin tai yhdessä kaverien kanssa tehtyjä. Minä tein itselleni soolon jo yhdeksättä kertaa, tällä kertaa koreografiani nimi oli Flight. Lisäksi tein yhden kaverini kanssa dueton. Olin myös mukana kolmessa opettajan tekemässä koreografiassa, joista yksi oli soolo (Kitrin variaatio baletista Don Quijote, 3. näytös) ja kaksi ryhmäkoreografioita (Muistoja, baletti 10lk eli oma ryhmäni sekä Säkkijärven polkka, karakteeriryhmä). Tein Omissa Illoissa oman ennätykseni esiintymällä noissa viidessä koreografiassa. Se aiheutti melkoisen hermoilun ja paineen, mutta suoriuduin kuitenkin hyvin ja nautin esiintymisestä enemmän kuin paljon. Voisin ottaa toisen samanlaisen kierroksen.... Lokakuussa vierailin myös Linnanmäen valokarnevaaleilla. Sinne en mennyt pyöriäkseni laitteissa, vaan valokuvaamaan upeita valoja, jotka valaisevat koko puiston. Ja kyllähän niistä kuvista ihan hienoja tuli... Omista Illoista ei valitettavasti ole kuin videoita, ja niitä en tänne laita, ainakaan tähän postaukseen.
Marraskuun kappale: Cinderella (2015) (Disney) - Courage and Kindness https://www.youtube.com/watch?v=meZwetu4vuM
Päivät pimenivät, kun marraskuu saapui. Toinen koeviikko lähestyi, baletissa harjoiteltiin jouluesityksiä ja kirjoitin sellaisen tekstin blogiin, josta sain paljon palautetta. Kyseessä on tietenkin "Erilaisuudesta", mielipidekirjoitukseni marraskuulta. Se vaati paljon minulta, sen tekemiseen meni muistaakseni lähes kymmenen tuntia, kun kuvasin eri asukokonaisuuksia ja mietin, miten kirjoitan mielipidekirjoituksen siten, että siitä tulee hyvä. Saamastani palautteesta päätellen onnistuin. Olen miettinyt toisen mielipidekirjoituksen tekemistä, mutta katsotaan nyt... Ihan mistä tahansa aiheesta en ala mielipidettäni tuomaan esille, mutta kyllä niitäkin asioita on, joista voisin vaikka sanoakin pari sanaa.
Joulukuun kappale: Suvi Teräsniska - Taivas sylissäni https://www.youtube.com/watch?v=iCB3EPkzWco
Lopulta saapui vuoden viimeinen kuukausi. Kolmas jakso alkoi, joulukalenterit sai taas aukoa luukku kerrallaan, baletissa treenikausi lähestyi loppuaan. Blogiin en saanut mitään aikaiseksi. Siihen on tosiaan ihan syynä se, että vapaita välejä ei juuri joulukuussa ollut, eikä minulla ollut aihettakaan, josta kirjoittaa. Olisin voinut toki kirjoittaa siitä, mitä koulussa tapahtuu, mutta minä en pahemmin välitä sellaisesta. Ja kuten olen aiemminkin sanonut, tahdon kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat ja koskettavat itseäni. Muuten tästä hommasta ei tule yhtään mitään.
No, rakastuin Kallion lukion joulukuuhun jo ensimmäisellä kerralla. Ensinnäkin, joulujuhlamme vietettiin Kansallisteatterin päänäyttämöllä. Toiseksi, joulujuhlien jälkeen palasimme koululle tanssimaan perinteisiä piirileikkejä koulun alasaliin, jota ei ole koolla pilattu. Silti niiden tanssiminen oli hauskaa, vaikka salissa olikin hirmu kuuma ja ahdasta. Seuraavana päivänä oli ohjelmistossa joulukirkko ja tiernapojat. Minua joulukirkossa kosketti erityisesti yhteislauluna laulettu "Taivas sylissäni". Pidin siitä niin paljon, että lisäsin sen vielä samana päivänä soittolistalleni Spotifyhin.
Joululoman aloitin matkustamalla jo lauantaina - perinteisten joulukahvien jälkeen - maalle. Olen aina viettänyt joulun maalla, enkä osaa kuvitella viettäväni sitä missään muualla. Joululahjaksi sain television, rahaa, suklaata, lahjakortteja, nuottikirjan, maalaustarvikkeita, videopelin sekä muutaman kirjan. Kirjojen läpilukuun minulta menee luultavasti taas vuosi, sillä minulla on harmillisen vähän aikaa lukemiselle tanssimisen ja koulunkäynnin lomassa... Palasin joulupäivänä kotiin, ja matkustin uudenvuoden viettoon uudenvuodenaattona. Joulukuuni päättyi rakettien katseluun ja niiden valokuvaamiseen sekä hyvän uuden vuoden toivotuksiin.
Tämä päivitys oli sitten tässä. Nyt toivottelen kaikille (hiukan myöhässä) hyvää uutta vuotta 2016!
Sain nyt kuitenkin hyvän syyn kirjoittaa tänne: uusi vuosi on alkanut, ja tämä blogi on ollut olemassa jo vuoden verran! Aktiivisuuteni on vaihdellut paljonkin, se riippuu aina siitä, mitä koulussa ja baletissa tapahtuu. Tämä päivitys sisältää minun koko viime vuoteni pähkinänkuoressa. On valokuvia, biisejä, tapahtumia... Nauttikaa!
Tammikuun kappale: The Piano Guys - Rockelbel's Canon https://www.youtube.com/watch?v=LV5_xj_yuhs (SKIPATKAA SUORAAN KOHTAAN 1:08!!)
Okei, aloitetaan. Vuoden 2015 ensimmäinen isompi tekoni oli tämän blogin julkaisu. Taisin luvata balettia, piirtämistä, taidetta ylipäänsä, mielipidekirjoituksia, luovia tekstejä ja valokuvia. Nyt myönnän ihan reilusti, etten täyttänyt lupaustani... Uusi yritys vuonna 2016. Blogin ulkopuolisessa elämässäni yritin vähentää kirosanojen käyttöä, ja taisin jopa hetkellisesti onnistua siinä. Itse olen sitä mieltä, että kyllä ne ovat vähän vähentyneet tämän vuoden aikana, joku muu tosin saattaa antaa hiukan eri lausunnon. Vuosi sitten vietin joululomaani kipeänä, ensin kuumeessa ja flunssassa, loppulomasta oli jo voimia sen verran, että jaksoin seistä pidempään kuin viisi minuuttia. Se tauti oli sen verran raju, ettei tarvitse toista kertaa kokea. Sairaudesta huolimatta valokuvakirjastoni osoittaa, että nyt jo vuoden vanha kamerani on saanut laulaa uudenvuoden yönä, kun olen valokuvannut ilotulitteita ja vähän kaikkea muutakin, esimerkiksi kaiuttimiani, joista suihkuaa värivalojen värjäämää vettä musiikin tahdissa. Sain tammikuussa aikaiseksi blogiin neljä tekstiä, joista ensimmäinen on avauspäivitys, seuraavassa tekstissä käsittelin unia, kolmas päivitys palaa valokuvien muodossa joululomaan ja neljäs teksti kertoo teatterielämästä. Niistä oma suosikkini on ehdottomasti Teatterielämää, sillä olen näköjään todella pohtinut aihettani ja etsinyt näkökulmia. Myös musiikilla on ollut valtaisa osuus elämässäni, kuten on nykyäänkin. Tammikuussa 2015 ja oikeastaan koko kevään ajan hyödynsinkin kouluni auditoriota ja menin silloin tällöin aamuisin harjoittelemaan musiikkiesityksiä erään kaverini kanssa. Flyygelin soittaminen aamutuimaan oli ihanaa ja avasi päivän mukavalla tavalla.
´
Helmikuun kappale: 10101: 010101 Löytyy vain Spotifysta!
Helmikuussa olen ollut varsin laiska blogin suhteen. Yksi päivitys, ja siinäkin vain valokuvia! Ei näin. No, muuten en ole kyllä ollut toimeton. Heti helmikuun alussa, perjantaina 6.2.2015, lähdin balettiryhmäni mukana Kajaaniin kilpailemaan. Se viikonloppu on yksi elämäni parhaista, sillä seura oli loistavaa, esiintyminen on aina mahtavaa, muiden tanssikoulujen esitykset olivat huikeita ja tietysti vapaa-ajan vietto hyvässä seurassa on aina mahtavaa. Voittoa ei kuitenkaan meidän esityksellemme napsahtanut, yhdelle toiselle numerolle opistostamme kylläkin. Koko viikonloppu kaikkineen oli kuitenkin upea kokemus ja sai miettimään, että olisihan sitä mukavaa päästä kilpailemaan vähän lisää... Helmikuussa on myös ystävänpäivä, jonka minä vietin kummitätini kanssa Disney On Ice -jääshow'ssa sekä Vapianossa kavereideni kanssa. Koulussa osallistuin ystävänpäiväohjelman eli halitunnin järjestämiseen. Käytävillä sai kierrellä yhden tunnin ajan vapaasti ja halailla toisia oppilaita. Jokaisella oppilaalla oli oma sydän, johon kerättiin sen tunnin ajan nimiä ihmisiltä, joita oli halannut. Ystävänpäivän lisäksi osallistuin helmikuussa koulussa järjestettyyn Omat Projektit -tapahtumaan kaverini kanssa. Lauloin kappaleen "Colors of the wind" elokuvasta Pocahontas, ja kaverini säesti flyygelillä. Se oli ensimmäinen kerta, kun lauloin englanniksi. Ennen sitä olin esiintynyt kahdesti laulaen, mutta niillä kerroilla lauloin suomeksi. Colors of the wind ei mennyt ihan nappiin, esiintymisjännitys teki muutaman tempun, putosin nimittäin pari kertaa aika pahasti sävelestä, mutta muistin kuitenkin sanat.
Maalis- ja huhtikuun kappale: Yann Tiersen - Tabarly: Tabarly https://www.youtube.com/watch?v=2e-XxA7NFdU
Olen ollut tylsä blogin suhteen myös maaliskuussa. En oikeastaan edes muista, mitä viime maaliskuussa on tapahtunut. Blogiin olen kirjoittanut tekstit "Onnellisuus, onnettomuus ja välittäminen" sekä "Kun kirjoitin ensimmäisen kerran, lopputulos oli..." Tanssin parissa tapahtui, kun esiinnyin Vantaan tanssiopiston Lieska-Illassa itsetehdyllä soololla sekä kavereideni kanssa omassa koreografiassamme. Koulun kautta pääsin MTV3:n uutisiin haastateltavaksi. Osuuteni koulullamme kuvatussa pätkässä oli todella pieni, mutta ei se minua haittaa - ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä pääse uutisiin.
Huhtikuussakaan en ole saanut kuin yhden tekstin aikaiseksi blogiin. "Kevättä ilmassa" kertoo, millainen oli kevääni yhdeksännellä luokalla. Muistan sen olleen todella kiireinen ja täynnä tekemistä. Nautin kuitenkin siitä, mitä sain tehdä: oppilaskunnan työt, tanssiminen, juontaminen, laulaminen, esiintyminen ylipäänsä, opiskelu... Minä itse asiassa kaipaan sitä kaikkea. Onhan nytkin paljon tekemistä niin koulussa kuin taidepuolellakin, mutta viime kevät oli jotain erilaista. Olin osa koulun vanhimpia oppilaita, suoritin viimeistä peruskouluvuottani, joka oli ehdottomasti peruskoulun paras vuosi. Ensimmäistä kertaa en tuntenut itseäni koulussa lapseksi, vaan huomasin oikeasti jo osaavani enemmän ja pystyväni vaikeampiin asioihin. Nautin koulunkäynnistä, olisin voinut jatkaa niin ikuisuuksiin. Olisi hienoa saada kokea yläaste uudestaan, mutta epäilen, ettei se olisi yhtä mukavaa. Osaisin kyllä jo valtaosan opiskeltavista asioista (ainakin jotenkin) ja pahin murrosikävaihekin jäi jo taakse, mutta ehkä juuri se, että oppi uutta itsestään opiskelun lomassa, teki yläasteesta niin ikimuistoisen kokemuksen.
Toukokuun kappale: Erkki Melartin - Juhlamarssi https://www.youtube.com/watch?v=x3HVHki67ug (Tämä kappale soi, kun ysit tulivat kevätjuhlissa sisään saliin)
Toukokuu. Viimeinen kuukausi peruskoulussa. Mahtavin kuukausi, jonka olen kokenut. Jo huhtikuun puolessa välissä alkoi koulussa levottomuus vähän kaikilla, josta aiheutuivat monet kommellukset, esimerkiksi superpallon heittely matematiikan tunnilla sekä pahvikirjainten ripustaminen tikkailla taiteillen. Perinteinen VappuTalent vappuaattona oli hauska kokemus, vaikka olinkin pahassa flunssassa tanssiessani opettajien kanssa ja vetäessäni ilmaisutaidon ryhmän kanssa jumppaa koko koululle. Mitä lähemmäksi päästiin peruskoulun päättymistä, sitä villimmäksi meno kävi. Opettajista valtaosa vaikutti luovuttavan ysiluokkalaisten suhteen viimeistään toukokuussa, kun ihmisten ajatukset olivat jo lomassa eivätkä suinkaan terveystiedon tehtävissä. Baletin puolella sain esitykset kunnialla loppuun asti, ja niiden jälkeen olin vapaa nauttimaan peruskoulun viimeisten päivien tapahtumista. Ehkä parhain muisto viimeiseltä viikolta on ysien tanssit. Muun koulun edessä tanssiminen ei ollut yhtään noloa, päinvastoin, nautin siitä. Minulla oli mukava pari, pidin mekostani, tiesin osaavani tanssit lähestulkoon kokonaan. Eniten on jäänyt mieleen se, kuinka hauskaa tanssiminen oli. Mieleen on jäänyt myös eräältä opettajalta tanssien jälkeen saamani kommentti: "Sullahan oli kaikki nilkan ojennusta myöten kohallaan!"
Tanssien jälkeen käväisin kotona, mutta palasin illalla koululle. Sen sijaan, että meidän luokka olisi lähtenyt Linnanmäelle seuraavana päivänä, pidimme yökoulun. Sekään ei ihan heti unohdu, varsinkaan, jos on sattunut ajamaan pyörällä sisällä, pelaamaan itse keksittyä pesäpalloa sisällä, konttaamaan pitkin auditorion lattiaa keskellä yötä, säikyttelemään valvojina olleita opettajia ja laskemaan patjaliukumäkeä. Jälkikäteen on harmittanut, etten ottanut yökoulussa yhtään valokuvaa.
Torstai ja perjantai sujuivat pesäpallon ja esiintymisen merkeissä. Torstaina ysien pesäpallojoukkue voitti opettajat perinteisessä "ysit vs. opettajat" -pelissä. Itse en pelannut, mutta nautin pelin katselemisesta. Perjantaina esiinnyin viimeistä kertaa peruskoulussa. Oppilaskunnan järjestämässä Martsarigaalassa esitin itsetehdyn soolon sekä lauloin kappaleen Memory (musikaalista Cats). Ja vaikken voittanutkaan Miss Martsari -palkintoa, jonka saajaksi olin ehdolla, sain silti palkintonauhan, jossa luki "Puheenjohtaja", palkintona oppilaskuntatyöstäni. Koko Marstarigaala palkintojaan myöten on tosiaan oppilaiden järjestämä, joten tiesin kyllä osittain saavani Puheenjohtaja-nauhan, mutta yllätyksiä riitti silti.
30.5.2015, lauantai. Peruskoulun päättäjäiset. Se päivä on elämäni kamalin ja ihanin päivä. En ole ikinä itkenyt niin paljon kuin silloin, vaikka olinkin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Tiesin kyllä etukäteen, että itken varmasti, mutta ihan niin tunnerikas päivä en odottanut sen olevan. Olin suunnilleen samojen ihmisten kanssa samalla luokalla yhdeksän vuotta, ja kun se kaikki päättyi... Se hetki sisälsi paljon voimakkaita tunteita. Sen enempää en osaa sanoa. Olen onnellinen ja surullinen siitä, ettei siitä päivästä ole montaa valokuvaa. Niistä muutamista, epätarkoista valokuvista on kuitenkin nähtävissä, että juuri ketään ei hymyilyttänyt...
 |
| Ysien tanssit |
Kesä- ja heinäkuun kappale: High School Musical 2 - All for One https://www.youtube.com/watch?v=n4VoWK8fMzI
Kesäloma koitti kesäkuun myötä. Melko kylmä kesäkuu kuitenkin oli, joten eipä tarvinnut viettää aikaa rannalla. Päättäriviikonloppu sentään oli lämmin ja aurinkoinen, joten aloitinkin kesäloman parhaan ystäväni Ronjan kanssa heittämällä kenkää leikkipuiston keinusta ja valokuvailemalla kaikkea eteen osuvaa. Eikä se suinkaan jäänyt ainoaksi yhdessä vietetyksi viikonlopuksi, vaan heitimme kenkää, pyöräilimme ja valokuvasimme kesäkuussa vielä monta kertaa.... Blogini postauksessa 10x3 on nähtävissä päättäriviikonlopun kuvia. Keinumisen ja kengänheittelyn lisäksi kävimme Linnanmäellä ja Korkeasaaressa kesäkuun aikana.
Kesäkuussa sain myös tietää, mihin lukioon pääsin. Kallion ilmaisutaiteen lukion sivuilta löytyi myös minun nimeni sisään päässeiden listasta, joten sinne siis suuntasin vastaanottamaan lukiopaikkaa. Kesäkuussa ehdin myös tapaamaan muutamia muita kalliolaisia ykkösiä kaupungilla ja saamaan paljon uusia kavereita. Kylmästä säästä huolimatta kesäkuussa riitti kuitenkin siis menoa...
Heinäkuussa pääsin matkustamaan ihan todenteolla. Jouduin viettämään aikaa mökillä keskellä ei-mitään ja pääsin käymään Tanskassa ja Ruotsissa. Laivalla Tukholmaa, Tukholmasta Malmöseen, Malmöstä Tanskan puolelle Odenseen ja samaa reittiä takaisin. Ruotsin halki ajaessamme vierailimme pienessä ja suloisessa Grännan kylässä, jossa on keksitty Polkagris-karkit. Myös Odensen kaupunki Tanskan puolella oli kaunis, ja Kööpenhaminassa tuli käväistyä myös, lähinnä tivolin puolella. Heinäkuun loppupuolella olin yhden yön yksin kotona, ja sekös on aina hyvä syy pyytää kavereita yökylään. Epäviralliseksi teemaksi muodostui "Marstari Sightseeing", kun kiersin balettikavereideni kanssa koko Martinlaakson etsiessämme kivoja kuvauspaikkoja, joissa voisi ottaa profiilikuvaksi kelpaavan otoksen. Heinäkuun blogitekstikin liittyi balettiin, kyseessä on siis "Soittorasiasta". Lisää sentyyppisiä tekstejä on tulossa heti, kun tänne taas joudan...
 |
| Juhannuksen vietin perinteisesti maalla
|
 |
| Tanskasta, Pohjanmeren rannalta |
 |
| Kööpenhaminan tivolista |
 |
| Gränna |
 |
| Martsari Sightseeing |
Elokuun kappale: Leijonakuningas (Disney) - Circle Of Life https://www.youtube.com/watch?v=F4efZIHtiQQ
Elokuu saapui tuoden mukanaan lämpöaallon - tietysti juuri silloin, kun piti istua koulussa opiskelemassa matikkaa ja filosofiaa. Koitapa keskittyä funktioihin matikan iltapäivätunnilla, kun luokassa neljännessä kerroksessa on likimain 40 astetta lämmintä. Koulun alkaminen jännitti jonkun verran, sillä lukio on aivan eri asia kuin peruskoulu. Oli opittava hyväksymään se, että kaikessa ei voi olla kympin oppilas, ellei sitten ole valmis uhraamaan käytännössä kaikkea vapaa-aikaansa koululle. Tietysti on niitä luonnonlahjakkuuksia, jotka pärjäävät tekemättä juurikaan töitä, mutta minä en lukeudu heihin. Minun arvosanatavoitteeni riippuvat pitkälti aineesta. Äidinkielestä pidän ja siihen jaksan panostaa. Uskonnosta sen sijaan en ole koskaan pitänyt, joten sen opiskelu ei juuri kiinnosta. Olen kuitenkin aina saanut uskonnosta hyviä numeroita, pääasiassa kaseja ja ysejä, ja kasin sain myös ensimmäisen jakson uskonnon kurssista. Äidinkielestä sain kympin. Matikasta pidin yläasteella, mutta mieleni muuttui lukiossa hyvin nopeasti pitkän matikan myötä. Ennen lukion alkua minusta oli vaikeaa ajatella saavani matikasta jonkun muun numeron kuin ysin tai kympin, mutta ensimmäisen matikankokeen jälkeen totesin olevani onnellinen, jos pääsen läpi. Ja pääsinhän minä, sain peräti seiskan siitä kurssista. Olin tosissani odottanut vitosta, joten seiska oli suunnilleen taivas. Sen lisäksi, että koulussa kirjoitettiin niin äidinkielen kuin kirjallisen ilmaisunkin tunneilla, aloittelin täällä blogissa tarinaa. On myönnettävä, että oma innostukseni sen suhteen hiipui pahasti heti ensimmäisen luvun jälkeen. Ehkä vielä joskus kirjoitan jonkun sortin tarinan, ehkä en. No, jotain muutakin kuin blogin tarinani alkoi elokuussa: baletti. Ja kuten joka vuosi, ensimmäiset treenit ovat melko kevyitä ja lähinnä lämmittelyä tulevaa lukukautta ja -vuotta varten. Ja vaikka balettikavereita näinkin myös kesällä, oli mukava nähdä taas kaikkia treenien merkeissä. En usko, että pitäisin baletista näin paljon, jos en tulisi toimeen ryhmäläisteni kanssa. He ovat yksi syy siihen, miksi rakastan balettia ja siihen, miksi jaksan käydä treeneissä ja yrittää parhaani.
 |
| Hyppytunti, osa 1 |
 |
| Hyppytunti, osa 2 |
Elokuu vaihtui syyskuuksi, joka puolestaan muuttui lokakuuksi. Sateet saapuivat jossain välissä ja lämpötilat alkoivat heitellä miten sattuu. Ensimmäinen koeviikko lähestyi, ja lukioelämään alkoi pikkuhiljaa tottumaan. Treeneissä harjoiteltavat asiat vaikeutuivat, ja blogin tarina jatkui jatkumistaan. Baletin puolella alkoi olla kiireistä, Omat Illat nimittäin lähestyivät kovaa vauhtia. Toinen jakso koulussa alkoi, ja koulupäiväni täyttyivät maantiedosta, kemiasta, matikasta, ruotsista, teatterista ja englannista. Sain jakson vaihtumisen myötä lisää kavereita, sillä samoilla kursseilla kanssani ei välttämättä enää ollutkaan ketään omasta ryhmästä. Seuraa sain kuitenkin nopeasti, joten en joutunut opiskelemaan ilman kavereita.
Mainitsinkin jo Omat Illat. Se on Vantaan tanssiopiston tapahtuma lokakuun lopussa, jossa on opettajien oppilaille tekemien koreografioiden lisäksi myös oppilaiden omia koreografioita, joko yksin tai yhdessä kaverien kanssa tehtyjä. Minä tein itselleni soolon jo yhdeksättä kertaa, tällä kertaa koreografiani nimi oli Flight. Lisäksi tein yhden kaverini kanssa dueton. Olin myös mukana kolmessa opettajan tekemässä koreografiassa, joista yksi oli soolo (Kitrin variaatio baletista Don Quijote, 3. näytös) ja kaksi ryhmäkoreografioita (Muistoja, baletti 10lk eli oma ryhmäni sekä Säkkijärven polkka, karakteeriryhmä). Tein Omissa Illoissa oman ennätykseni esiintymällä noissa viidessä koreografiassa. Se aiheutti melkoisen hermoilun ja paineen, mutta suoriuduin kuitenkin hyvin ja nautin esiintymisestä enemmän kuin paljon. Voisin ottaa toisen samanlaisen kierroksen.... Lokakuussa vierailin myös Linnanmäen valokarnevaaleilla. Sinne en mennyt pyöriäkseni laitteissa, vaan valokuvaamaan upeita valoja, jotka valaisevat koko puiston. Ja kyllähän niistä kuvista ihan hienoja tuli... Omista Illoista ei valitettavasti ole kuin videoita, ja niitä en tänne laita, ainakaan tähän postaukseen.
Marraskuun kappale: Cinderella (2015) (Disney) - Courage and Kindness https://www.youtube.com/watch?v=meZwetu4vuM
Päivät pimenivät, kun marraskuu saapui. Toinen koeviikko lähestyi, baletissa harjoiteltiin jouluesityksiä ja kirjoitin sellaisen tekstin blogiin, josta sain paljon palautetta. Kyseessä on tietenkin "Erilaisuudesta", mielipidekirjoitukseni marraskuulta. Se vaati paljon minulta, sen tekemiseen meni muistaakseni lähes kymmenen tuntia, kun kuvasin eri asukokonaisuuksia ja mietin, miten kirjoitan mielipidekirjoituksen siten, että siitä tulee hyvä. Saamastani palautteesta päätellen onnistuin. Olen miettinyt toisen mielipidekirjoituksen tekemistä, mutta katsotaan nyt... Ihan mistä tahansa aiheesta en ala mielipidettäni tuomaan esille, mutta kyllä niitäkin asioita on, joista voisin vaikka sanoakin pari sanaa.
Joulukuun kappale: Suvi Teräsniska - Taivas sylissäni https://www.youtube.com/watch?v=iCB3EPkzWco
Lopulta saapui vuoden viimeinen kuukausi. Kolmas jakso alkoi, joulukalenterit sai taas aukoa luukku kerrallaan, baletissa treenikausi lähestyi loppuaan. Blogiin en saanut mitään aikaiseksi. Siihen on tosiaan ihan syynä se, että vapaita välejä ei juuri joulukuussa ollut, eikä minulla ollut aihettakaan, josta kirjoittaa. Olisin voinut toki kirjoittaa siitä, mitä koulussa tapahtuu, mutta minä en pahemmin välitä sellaisesta. Ja kuten olen aiemminkin sanonut, tahdon kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat ja koskettavat itseäni. Muuten tästä hommasta ei tule yhtään mitään.
No, rakastuin Kallion lukion joulukuuhun jo ensimmäisellä kerralla. Ensinnäkin, joulujuhlamme vietettiin Kansallisteatterin päänäyttämöllä. Toiseksi, joulujuhlien jälkeen palasimme koululle tanssimaan perinteisiä piirileikkejä koulun alasaliin, jota ei ole koolla pilattu. Silti niiden tanssiminen oli hauskaa, vaikka salissa olikin hirmu kuuma ja ahdasta. Seuraavana päivänä oli ohjelmistossa joulukirkko ja tiernapojat. Minua joulukirkossa kosketti erityisesti yhteislauluna laulettu "Taivas sylissäni". Pidin siitä niin paljon, että lisäsin sen vielä samana päivänä soittolistalleni Spotifyhin.
Joululoman aloitin matkustamalla jo lauantaina - perinteisten joulukahvien jälkeen - maalle. Olen aina viettänyt joulun maalla, enkä osaa kuvitella viettäväni sitä missään muualla. Joululahjaksi sain television, rahaa, suklaata, lahjakortteja, nuottikirjan, maalaustarvikkeita, videopelin sekä muutaman kirjan. Kirjojen läpilukuun minulta menee luultavasti taas vuosi, sillä minulla on harmillisen vähän aikaa lukemiselle tanssimisen ja koulunkäynnin lomassa... Palasin joulupäivänä kotiin, ja matkustin uudenvuoden viettoon uudenvuodenaattona. Joulukuuni päättyi rakettien katseluun ja niiden valokuvaamiseen sekä hyvän uuden vuoden toivotuksiin.
 |
| Mummin leivonnaiset ja kokkailut pääsivät heti kamerani kohteiksi |
Tämä päivitys oli sitten tässä. Nyt toivottelen kaikille (hiukan myöhässä) hyvää uutta vuotta 2016!
Ihana blogi rupeen seuraa joka päivitystä!!! Inspiroit minua ja ajattelin itsekkin rupea tekemään blogia... toivon ettet lopeta päivittämistä ♡:llä innokas lukija
VastaaPoistaOi kiitos! Myönteiset kommentit lisäävät aina kirjoittamisintoa :) Blogin pitäminen on aikaa vievää puuhaa, mutta käsittämättömän mukavaa :) Olen itse pyrkinyt päivittämään vähintään kerran kuussa, mutta lukio ja baletti vievät sen verran aikaa, ettei se välttämättä aina onnistu... Mutta pitkä aikaväli postausten välissä ei todellakaan tarkoita, että olisin lopettanut. Reetta ♥
Poista