Erilaisuudesta

Nyt on pakko sanoa, että olen ylpeä itsestäni. Toinen postaus kahden viikon sisään! Seuraavaa päivitystä voi sitten joutuakin odottelemaan, sillä koeviikko lähestyy...

Tämä teksti on nyt sitten ihan puhtaasti oma mielipiteeni, joten minun puolestani jokainen saa ajatella päivän aiheesta mitä tahansa. Toivon kuitenkin, että jokaisen mielipide on yhtä arvokas eikä kukaan suoraa päätä lyttää tekstiäni vain siksi, että sattuu olemaan asiasta eri mieltä. Aiheeksi olen tällä kertaa valinnut erilaisesti pukeutumisen.



 

 

 https://www.youtube.com/watch?v=7rjH3uP5hAQ Strong - Instrumental version. Kappaleen sanoitettu versio on loistava, kuunnelkaa sekin :)

 

 

Erilaisuutta näkee joka päivä, esimerkiksi pukeutumistyyleissä. Koen itse pukeutuvani persoonallisesti. Minulle erilaiset pukeutumistyylit ovat osa jokaista koulupäivää, vaikkakin yläasteella pukeutumiseni herätti huomiota, enimmäkseen kielteistä sellaista. Ihmiset eivät olleet tottuneet siihen, että joku voi oikeasti käyttää tummansinistä, liehuvaa hametta, joka on takaa nilkkaan asti pitkä ja edessä yltää hiukan yli puolen reiden. Sen kanssa kun yhdistää mustan pitkähihaisen ja ruskean liivin, saa koko päivän ajan osakseen katseita. Ja kun pidin mustaa hattua sisällä päässä, viidesluokkalainen poika tuli sanomaan, että näytän nololta (Martinlaakson koulu on siis yhtenäiskoulu, luokat 1-9). Totesin, että mitä enemmän pukeutumiseni häntä ärsyttää, sen parempi. Siihen hän ei osannut vastata, käveli vain kavereidensa luokse.
Nyt olen Kallion lukiossa, ja siellä ei kukaan mulkoile pukeutumistyylin takia eikä tule kommentoimaan ilkeästi. Olen kuitenkin törmännyt erääseen toiseen ilmiöön: aikuisiin.

Näin kylmillä säillä minulla on tietenkin takki päällä kulkiessani ulkona, mutta sen kerran, kun jalassani on turkoosit farkut tai päälläni on pidempi mekko/hame, olen katseiden kohde aamuisin juna-asemalla. Myös hiuskoristeeni keräävät katseita. Voihan tietysti olla, että kerään katseita jostain ihan muusta syystä, jota en osaa edes ajatella. Mutta jos niin todella on, että punainen takkini ja persoonallinen pukeutumistyylini ovat niitä asioita, joiden vuoksi minua tuijotetaan, en voi kuin miettiä, mikä ihme niissä on tuijottamisen arvoista. Tämä ilmiö näyttäytyy minulle negatiivisena, ja suoraan sanottuna inhoan junan odottelua ihan vain siksi, että joku tuijottaa minua joka kerta.

Joidenkin aikuisten on käsittääkseni kohtuullisen vaikeaa hyväksyä nuorten tapoja. Ei ymmärretä älypuhelimia, ei internetin käyttöä, ei myöhään ulkona olemista eikä pukeutumista. Tämä on omituista siinä mielessä, että monet aikuisetkin omistavat älypuhelimen ja ovat siitä ihan yhtä riippuvaisia kuin osa nuoristakin. Internet taitaa olla joka alalla nykyään pakollinen työväline. Ulkona olemisesta en osaa sanoa, kun itse vietän vapaa-aikani kotona ja treeneissä. En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka viettävät iltansa ulkona, mikäs siinä, kunhan ei aiheuteta vahinkoa millekään tai kenellekään. Laittomat asiat ovat sitten asia erikseen, niiden suhteen en tuo mielipidettäni esille. Nuorten pukeutuminen jakaa mielipiteitä niin nuorten kuin aikuistenkin keskuudessa. Osa aikuisista tuntuu olevan sitä mieltä, että nykyajan nuorten pukeutumistottumukset ovat täysin vääränlaiset. Tyytyväisiä ollaan siinä vaiheessa, kun jalassa on täyspitkät housut, paita ei ole liian avonainen, takki on kiinni, pipo on päässä ja hanskat kädessä. Näihin kriteereihin mahtuvia nuoria on kuitenkin aika vähän, joten niillä aikuisilla, joita nuorten pukeutuminen ärsyttää, on aika monta syytä ärsyyntyä. Milloin puhutaan siitä, että farkkujen lahkeet ovat liian lyhyet, milloin siitä, että kuljetaan takit auki. Ymmärrän kyllä, että -20 asteen pakkasilla se takin auki pitäminen on huolestuttavaa, mutta sitä takkia ei kyllä saa kiinni sillä, että internetin keskustelupalstoilla arvostellaan nykynuorisoa. Jos nuori on päättänyt pitää takkiaan auki, niin sille ei sitten voi mitään. Kyllä sitä sitten oppii, kun vilustuu, ja jos ei opi niin sitten ei opi.



No, minä en saa aamuisin katseita sen takia, että pitäisin takkia auki. Aikuisten olisi myös syytä tottua siihen, että nykyään niitä pukeutumisellaan joukosta erottuvia on yhä enemmän ja enemmän. Se, että joku pitää vain mustia vaatteita, jonkun farkuista roikkuu ketjuja tai että jonkun hiukset ovat vaikkapa violetit, ei tarkoita, että kyseinen henkilö, tässä tapauksessa nuori, olisi aggressiivinen, masentunut tai epäluotettava. On vähintäänkin epäkohteliasta tuijottaa, kuiskia jonkun kanssa tai osoitella sen takia, että joku nyt vain sattuu pitämään mustista vaatteista tai että on värjännyt hiuksensa violeteiksi. Itse olen huomannut, että valkoiset sukkahousut ovat enemmän huomiota herättävämmät kuin mustat sukkahousut. Isoin reaktio tapahtuu silloin, kun takin alta näkyy esimerkiksi kukallinen, polvipituinen hame. Jokainen, jonka ohi tulee kuljettua, kääntyy katsomaan. Joskus katse on ihan suoraan arvosteleva, toisinaan siitä ei voi lukea mitään. Mikä siinä on, että aikuiset, joilla pitäisi sitä järkeä päässä olla, eivät osaa olla arvostelematta nuoria? Nuoria tuijotetaan muutenkin, ja sitten, kun joku uskaltaa vielä pitää jotain "epäsopivaa" päällään, niin sitten alkaa se kuiskinta ja osoittelu. Mikä näitä aikuisia riivaa? Jokaisella on oikeus pukeutua juuri siten kuin haluaa ja ilmaista itseään pukeutumisellaan. Ei siinä ole mitään tuijottamisen arvoista.




Asia erikseen ovat nuoret itse. Yleisin pukeutumistapa lienee niin kutsuttu massa, eli perusmerkeistä koostuva pukeutumistyyli, joka pitää sisällään kaiken Michael Kors'n laukuista H&M-vaatteisiin. Topit, farkut, ruutupaidat, chinot, nahkatakit ja Converse-kengät ovat vain esimerkkejä lukuisiin alalajeihin jakautuvasta massa-tyylistä, johon sisältyvät joillakin nuorilla myös tietyt elämäntavat, kuten Starbucks-kahviloissa usein asioiminen (kiitos, Henna, tästä yksityiskohdasta). Voidaan ajatella, että kaikki on nykyään massaa. Itse en tätä teoriaa kannata, sillä mielestäni on väärin kutsua kaikkea pukeutumista massaksi ja sitä kautta luoda vaikutelma, ettei erilaisuutta ole.

 

 

Nuorten suhtautumista omanikäisen erilaiseen tyyliin on mielenkiintoista seurata. Koska itse en pahemmin ole koskaan sattuneista syistä suosiossa ollut, olen päässyt/joutunut seuraamaan erilaiseen pukeutumistyyliin ja muutenkin erilaisuuteen suhtautumista erittäin läheltä. Erilainen pukeutumistyyli herättää ihmisten huomion, useimmiten negatiivisessa mielessä. Se tuntuu ikävälle, ja vaatii rohkeutta negatiivisesta huomiosta huolimatta pukeutua edelleen oman maun mukaan. En ymmärrä, mikä tarve joillakin nuorilla on puuttua toisen nuoren pukeutumiseen. Se, ettei itse pukisi toisen tyylin mukaisia vaatteita päälleen, ei todellakaan ole pätevä syy toisen kiusaamisella tai arvostelemiselle. Ja kun kiusaamisesta puhutaan, sille ei ole ikinä hyvää syytä. Se, etteivät kaikki noudata pukeutumisessaan samaa linjaa, on asia, joka jokaisen nuoren olisi hyväksyttävä siinä missä aikuistenkin. Sama koskee niitä, jotka haluavat erottua joukosta: heilläkään ei ole oikeutta arvostella niitä, jotka kulkevat virran mukana. Toisille massa on se oma juttu. Mielestäni pukeutumisessa tärkeintä on se, että vaatteet miellyttävät itseä. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, myös pukeutumisen suhteen. Toivoisin, että oli se tyyli mikä tahansa, jokainen saisi käyttää haluamiaan vaatteita ilman, että joutuu pelkäämään esimerkiksi kiusaamisen kohteeksi päätymistä.

Usein erilaisuudesta puhuttaessa helposti unohtuu, että erilaisuutta on myös erilainen pukeutumistyyli. Itse tein viime vuonna KiVa-työtä (Kiusaamisen Vastaista/Kiusaamista Vastustavaa työtä) ja olen muutenkin kiinnostunut kiusaamisen vastustamisesta. Erilaisuudesta ja sen arvostamisesta tuli ja tulee kyllä puhuttua milloin missäkin, mutta se, mitä erilaisuus on, jää usein käsittelemättä. Mielestäni myös pukeutumisen voi todella lukea erilaisuuteen. Koska olen itse törmännyt siihen, että erilainen pukeutuminen saattaa aiheuttaa kiusaamista, koen, että aihetta pitäisi nostaa hiukan enemmän pinnalle. Itselleni ei oikeastaan varsinaisesti koskaan valjennut, että vaatteista huomauttelukin on kiusaamista. Se on niin pieni asia, että sen tulee helposti unohtaneeksi. Pienellä asialla en tarkoita vähäpätöistä asiaa, vaan sitä, että joidenkin elämässä se ei erotu arjesta. Jos kiusaamisesta puhuttaessa mainittaisiin sana "erilaisuus" ja sen yhteydessä muutamia erilaisuuteen luettavia seikkoja, myös pukeutumisesta kiusaaminen havaittaisiin kiusaamiseksi. Nähdäkseni jo tämä saattaisi auttaa pukeutumisesta kiusaamisen vähentämisessä.











Lyhyesti ja järkevästi: Aikuiset, olkaa ystävällisiä ja lopettakaa se nuorten pukeutumisen arvostelu ja arvostakaa sitä, että uskalletaan olla erilaisia. Jokainen meistä on ainutlaatuinen. Nuorten itsetuntoa ei kohenneta tuijottamalla ja osoittelemalla juna-asemalla tai missään muuallakaan, jos vaatteet eivät ole "normaalit". Se ärsyttää, satuttaa ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa itsetunnon romahduksen.

















 
 
 
Nuoret, arvostakaa toisianne ja arvostakaa myös sitä, jos joku uskaltaa erottua. En itsekään ole tässä mestari, mutta yritän sitä parhaani mukaan opetella.

Tekstin väleissä olevat kuvat näyttävät, kuinka minä pukeudun. Noista asuista jokainen on ollut päälläni koulussa. Uskaltakaa te muutkin pukeutua oman makunne mukaan!
(Tätä postausta oli uskomattoman jännittävää kirjoittaa. Takana on lähes 10 tuntia työtä. Jännittää nähdä, millaisen vastaanoton tämä saa. Rohkeus oli lähellä pettää... Ja muistakaa, että kaikki aikuiset ja nuoret eivät käyttäydy tämän tekstin kuvauksen mukaisesti...)



Kuvia tuli varmaan enemmän kuin tekstiä, mutta ei se mitään. Tärkeintä on, että sanomani välittyy :)

                                            Muistakaa: Tärkeintä on, että pidät itse asustasi. Muiden mielipiteet ovat toissijaisia.