Me, Myself & I

Tämän postauksen kirjoittaminen on minulle haaste. Kaikki rakastavat puhua itsestään, niin myös minä, mutta itsestä kirjoittaminen julkisesti? Tämä on minulle jotain aivan uutta.

Tässä päivityksessä nähtävät kuvat ovat viimeisen puolen vuoden aikana otettuja. Niitä on paljon, mikä johtuu siitä, etten osannut valita vain muutamaa... Kiitokset kuvien otosta parhaalle ystävälleni Ronjalle :)


https://www.youtube.com/watch?v=CNXjlebmlSU Keith Kenniff - Years (A look back)

No, perusfaktaa. Olen 17-vuotias, täysi-ikäisyyden saavuttamista odottava (vielä puoli vuotta!) nuori nainen, joka asuu Vantaalla. Saan silloin tällöin palautetta suorasanaisuudestani, ja sen lisäksi olen myös rehellinen ja rohkea. Opiskelen Kallion lukiossa Helsingissä ja harrastan balettia, karakteeribalettia, afroa ja pian myös nykytanssia. Balettia on tullut tanssittua jo 13 vuotta ja sen rinnalla on ollut ja on yhä kaikenlaisia sivulajeja nykytanssista kilpatanssiin. Rakastan lukemista, erityisesti pidän Harry Pottereista, Narnian tarinoista, Percy Jacksoneista sekä Olympoksen sankareista. Luen myös paljon kaikenlaista muutakin ja ilahdun, kun äidinkielen kurssia varten pitää lukea romaani. Suomalaisesta kirjallisuudesta en pahemmin pidä. Myös piirtäminen on lähellä sydäntäni. Pidän myös valokuvaamisesta ja maalaamisesta. Musiikinkuuntelua en laske harrastukseksi enkä vapaa-ajan toiminnaksi, teen sitä nimittäin niin paljon, että se on jo yhtä tärkeää kuin hengittäminen on elämisen kannalta. Soittolistani Spotifyssa ovat laajoja. Spotifyn käyttäjänimeni on LittleStar15 jos jotakuta kiinnostaa alkaa seuraamaan musiikillista puoltani. Instagramiakin käytän, sieltä minut löytää nimellä reettathewhiteswan. Lempivärejäni ovat merensininen, vaaleanpunainen, vanha roosa sekä vaaleanvihreä. Ruoanlaitto on tylsin kotityö jonka tiedän. Lukion jälkeen olen ajatellut suunnata yliopistoon opiskelemaan aineenopettajaksi.

Ja sitten asiaan!



Mistä minä pidän ja mistä taas en?

Olen puhunut jo monissa muissakin postauksissa siitä, mistä minä pidän, mutta puhutaanpa aiheesta vähän lisää. Pidän tanssin, musiikin, piirtämisen ja lukemisen lisäksi esimerkiksi shoppailusta, suklaasta ja sateesta.
 Mielenkiintoni shoppailua kohtaan tuskin on mitenkään erikoinen. Voin helposti viettää kaupoilla monta tuntia vaatteita sovitellen. Lopulta en välttämättä edes osta mitään, mutta lähes aina kauppakierroksesta jää siitä huolimatta iloinen mutta väsynyt mieli - shoppailu näet uuvuttaa. Olen harvoin perillä siitä, mitä on viimeisen kahden kuukauden aikana tullut ostettua. Myönnän, että osa shoppailukierroksella mahdollisesti mukaan tarttuneista asioista saattaa jäädä vähälle käytölle, mutta ainakin ne ovat tuotttaneet materiaalionnellisuutta oston hetkellä...
Jostain syystä monet naiset pitävät suklaasta, enkä minä ole poikkeus. Ihan päivittäin en suklaaleyä voisi syödä, mutta viikossa levy tai pari ei olisi mikään mahdottomuus. Erityinen heikkouteni on Fazerin salmiakkisuklaa. Suklaatakaan ei tosin voi syödä aina, vain silloin, kun sitä tekee mieli. Paras hetki syödä suklaata on iltapäivällä koulun jälkeen, kun illalla ei ole treenejä ja läksyt on jo tehty. Silloin suklaa on parasta.
Sateesta pidän, koska se on inspiroivaa. Jotkut ystävistäni ovat jo tietoisia siitä, millaiseksi menen usein sateella. Silloin esimerkiksi kirjoittamani viestit ovat aivan omaa luokkaansa, piirrokset onnistuvat takuuvarmasti ja musiikki on normaalia ihananpaa. Sateessa on jotain taiteellista ja kaunista, jotain, mitä missään muussa sääilmiössä ei ole. Se täyttää minut luovuudella. Saatan seistä ikkunan ääressä ja vain katsella, kuinka pisarat valuvat ikkunaa pitkin, osuvat puihin ja kastelevat kaiken eteen osuvan. Se on kaunista.
No, on ehkä aika mainita kolme asiaa, joista en pidä. Minä en pidä esimerkiksi hämähäkeistä, neuloista enkä liian kuumasta säästä.
Hämähäkkejä inhoan ja pelkään lähestulkoon yli kaiken muun. Ne ovat inhottavia, vipeltävät menemään pitkin seiniä ja säikäyttävät minut joka kerta. Muistan joskus leikkineeni barbeilla huoneessani, istuen polvillani lattialla, kun tunsin jonkun kutittavan varpaitani. Katsoin taakseni ja näin lukin, joka kipitti varpaitteni ylitse. Juuri kun se oli poistunut varpailtani, pomppasin ylös, kiljuin ja juoksin pois huoneesta. En tiedä, mistä hämähäkkikammoni on saanut alkunsa, mutta en minä niistä ole koskaan pitänyt.
Neulat, erityisesti rokoteneulat kuuluvat inhoamiini asioihin ja pelkoihini. Niitä pelkään vielä enemmän kuin hämähäkkejä. Inhoan ja pelkään kaikkia neuloja aina nuppineuloista lähtien. Minulla ei vieläkään ole aavistustakaan, miksi ihmeessä olin tekstiilityön valinnaiskursseilla yläasteella, sillä lähes kaikissa töissä tarvitsin neulaa tai jotain muuta terävää esinettä. Kaiken lisäksi tekstiilityö ei ole vahvinta osaamisalaani. Olisin voinut istua kuvataiteen valinnaiskursseilla kiskomassa kymppejä töistäni, mutta istuin sen sijaan käsityöluokassa. Seura oli kyllä loistavaa, en valita. Mutta neuloja pelkäsin sielläkin. Ja luonnollisesti neulan käsittely on hidasta ja vaikeaa, kun pelkää koko ajan pistävänsä sillä sormeen vahingossa. Senkään kammon synnystä minulla ei ole tietoa. Muistan vain aina pelänneeni neuloja.
Liian kuumaa säätä en sentään pelkää. Se on vain ärsyttävä asia. En ilahdu, jos meteorologit televisiossa ilmoittavat, että seuraavalla viikolla on luvassa hellelukemia ja auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Liian kuuma sää väsyttää eikä huvita tehdä yhtään mitään, sillä jo istuessa tulee todella kuuma. Kesäisin minulle riittää 15-20 asteen lämpötilat, eikä yhtään haittaa, vaikka olisi vähän kylmempikin.





Asiat, joita arvostan

Lastenlaulun mukaan maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Ne hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. Mutta harva tuntuu tajuavan, että pienellä ei tarkoiteta aina lasta. Kun miettii maapalloa ja sen kokoa ja sitten ajattelee linnunrataa, avaruutta, galakseja.... Jos maapallo on pölyhiukkasen kokoinen osa sitä kaikkea, yksi ihminen tai edes kaikki ihmiset... Puhutaan mitättömän kokoisesta asiasta. Asiasta, jota ei välttämättä näkisi edes parhailla tutkimusvälineillä.
En osaa arvostaa maailmankaikkeutta, sillä se on niin suuri, etten pysty edes ymmärtämään sen kokoa tai ikää. Mutta maapallon koon pystyn vielä jollain tavalla ymmärtämään. Minä arvostan maapalloa ja sen ihmeitä. Arvostan ja kunnioitan luontoa. Erityisesti meriä. Minä myös pelkään meriä. Ajatella, risteilijät ja muut alukset seilaavat vain sen kaiken pinnalla. Ne purjehtivat merillä, joiden syvyyksien salaisuuksista ei välttämättä tiedetä mitään. Meren voima on valtava ja se on todistanut sen useaan otteeseen - eikä se ole edes ainut. Myös maa itsessään on todistanut voimansa. Yksikään vuoristo ei ole syntynyt itsestään, tyhjästä. Sitä kaikkea minä arvostan.
No, on toki hieman pienempiäkin ja helpommin ymmärrettäviä asioita, joita arvostan. Esimerkiksi luottamus. Jos minä jotain inhoan niin valehtelemista. Siihen syyllistyvät aika varmasti aivan kaikki elämänsä aikana. Minä en enää edes tiedä, kuinka monta kertaa olen itse valehdellut. Mutta sen tiedän, että vaikka olisin tuntenut jonkun ihmisen kymmenen vuotta, niin yksikin valhe, joka paljastuu, riittää kaatamaan koko luottamuksen. Kymmenen vuoden aikana rakentunut luottamussuhde voi haihtua savuna ilmaan yhdestäkin valheesta. Siksi minä arvostan eritoten aikaa kestäneitä luottamussuhteita, sillä tiedän, kuinka hauraita ne ovat, vaikka luottamus usein ajan myötä vahvistuukin.









Tämän hetken ajatuksiani ja kuulumisiani

Kesäloma on loppusuoralla, mikä ei harmita minua ollenkaan. Odotan innolla toista lukiovuottani ja oikeastaan kaipaan opiskelua. Odotan myös treenien alkamista ja syksyn tuloa. Ennen koulunalkua on kuitenkin vielä aikaa tehdä asioita, joita koulun alettua on lähes mahdotonta ehtiä tekemään. Olen monien muiden tavoin innostunut Pokemon Go -pelistä ja kerään pokemoneja aina kun niitä lähistöllä on. Piirrän ja luen paljon, seikkailen internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen joutunut olemaan maaseudulla. Osittain toki halusin maalle itse, mutta en viihdy keskellä ei-mitään kovin montaa päivää. Kaupunki kaikkine kauppakeskuksineen ja muine mukavuuksineen on enemmän minun paikkani. 
Tuleva lukuvuosi on minulle niin koulun kuin tanssinkin puolesta varsin työntäyteistä aikaa. Suoritan koulussa 35 kurssia, tanssitunteja on seitsemän joka viikko. Tiistai- ja lauantai-illat ovat ainoat vapaailtani, sunnuntai on ainoa vapaapäiväni. Pitkiä päiviä ja paljon tekemistä. Monelle se on varmasti tuttua, toisille kalenterini on kauhea näky, mutta minä nautin siitä. Odotan jo, että saan alkaa tekemään kalenteriini merkintöjä ja kirjaamaan kaikki tärkeät asiat ylös. On ihanaa saada arjen tempo taas käyntiin.





























Q&A - Kysymyksiä ja vastauksia

Pyysin kavereitani esittämään minulle kysymyksiä mistä tahansa aiheista. Se tuotti joillekin aluksi vaikeuksia, toisilta kysymyksiä tuli vielä yömyöhään sujuvana virtana. Aiheet vaihtelivat rajustikin, lempielokuvasta teelusikan tunneskaalan kautta elämän tarkoitukseen. Lupasin vastata osaan kysymyksistä näin julkisesti. Joukossa on myös kysymyksiä, jotka eivät liity minuun itseeni millään tavalla, mutta halusin silti vastata niihin.


Mitä tapahtuu kun kuolee?
Ystäväni tanssitaiteen syventävien opintojen päättötyö kertoi tästä aiheesta. Olin mukana kyseisessä projektissa, mutta varsinaisesti tätä asiaa en ole koskaan miettinyt. En ole vielä koskaan kohdannut tilannetta, jossa olisin tullut miettineeksi mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. En usko kirkon opetuksiin, mutta toisaalta ruumista irtautumisia on käsittääkseni tapahtunut. Voi olla, että on olemassa taivas, johon kaikki päätyvät. Toisaalta mielestäni on kuitenkin paljon todennäköisempää, että kuolema vastaa loputonta unta.

Mikä on oikea kysymys, jos vastaus on 42?
50-8=42

Millainen on teelusikan tunneskaala?
Luultavasti aika yksinkertainen, ainakin Hermione Grangerin mielestä.

Tykkäätkö jugurtista?
Banaani- ja vaniljajugurtista kyllä, muista en.

Ootko ikinä halunnu makoilla pilven päällä/tuoda sitä maahan?
Monesti.

Uskotko että jokainen kykenisi tekemään murhan?
En usko. Itse en esimerkiksi ikinä voisi kuvitella tappavani ketään.

Pelkästikö Muumien Mörköö pienenä?
En muista pelänneeni, mutta muistelisin säikähtäneeni sitä jaksoa katsoessani, jossa Mörkö tulee muumien terassille ja Nipsu kävelee siitä ohi.




Inhokkisi ja suosikki fiktiivisistä hahmoista?
Vaikea kysymys. Paras hahmo on ehkä Minerva McGonagall (Minerva McGarmiwa) Harry Pottereista tai Kaunottaren ja Hirviön Belle. Minerva on vahvatahtoinen nainen, jolla on hyvä sydän kovan kuoren alla. Belle taas on haaveileva ja lukuintoinen nuori nainen, jolla on kuitenkin oma vahva käsityksensä asioista. Inhokkini fiktiivisistä hahmoista on aika varmasti Dolores Umbridge (Dolores Pimento) Harry Pottereista. Dolores on täydellinen idiootti, pahantahtoinen pinkki kissanainen. En ole aikoihin kyennyt lukemaan viidettä Harry Potteria, sillä en kestä Doloresin ilkeyttä ja vihaa Harrya ja Dumbledorea kohtaan.

Mielipiteesi julkisesta liikenteestä?
Käytän julkista liikennettä lähes päivittäin. Kuljen kouluun junalla ja ratikalla, joten julkisesta liikenteestä on paljon kokemusta. Hyvin usein tuntuu sille, että VR on enemmän myöhässä kuin ajoissa, mutta silloin kun VR kulkee, se kulkee hyvin. Ratikat kulkevat usein hyvin, niiden suhteen on harvoin myöhästymisiä tai hajoamisia - toisin sanoen niitä on ymmärrettävä määrä. Busseista en pidä, sillä niissä tulee huono olo, mutta niinä harvoina kertoina kun olen bussia käyttänyt, se on ollut aikataulussa ja muutenkin matkustaminen on sujunut odotusten mukaisesti. Julkinen liikenne siis toimii mielestäni ihan hyvin, mutta VR osaa olla ärsyttävä.

Mielipiteesi William Shakespearesta?
En ole koskaan varsinaisesti tutustunut Shakespeareen. Siitä huolimatta arvostan hänen työtään, onhan hän yksi historian kuuluisimpia näytelmäkirjailijoita.

Pitäisikö Pluto hyväksyä planeettojen joukkoon?
Pitäisi. Perustella en osaa, en tunne tähtitiedettä tarpeeksi perustellakseni mielipiteeni muuten kuin sanomalla, että luettelo aurinkokuntamme planeetoista on mielestäni liian lyhyt ilman Plutoa.


Ku sä oot tommonen suorittajatyyppi, niin pelkääksä koskaan havahtuvas keski-ikäsenä siihen että oot tehny kaikkee elämässäs koska sun nyt vaan pitää tehä niit asioit? Hankkinu järkevän työn ja lapset ja silleen, vaan koska niin nyt pitää tehä?
Vastasin tähän jo kysymyksen saadessani. Tänne tuleva vastaus on lähes sama, mutta tiettyjä asioita tähän liittyen en julkaise.
No, lähtökohtaisestihan minä pyrin vastustamaan lähes kaikkea, mitä pitää tehdä, koska inhoan monia periaatteita, oletuksia ja odotuksia. Miksi kaikkien pitää aina tehdä kaikki odotusten mukaisesti? Miksei saa olla erilainen? Tästä asiasta olen tässä blogissa jo narissut.  
Jos suoritan, pyrin tekemään sitä vain silloin kun siihen on aihetta. Se auttaa minua pitämään tekemään asioita ja pitämään elämän järjestyksessä. Koulutehtäväni eivät koskaan tulisi valmiiksi, jos en suorittaisi niitä. Mieluisen koulutehtävän kohdalla suorittaminen on kuitenkin positiivista. Kaikki suorittamiseni ei suinkaan ole negatiivista ja rasittavaa - iso osa siitä on neutraalia, ei kivaa  eikä tyhmää. Suorittaminen on asia, joka ajatuksena antaa minulle halun tehdä asioita. Kun työt on tehty, suorittamisen tarve häviää. Joskus pakotan itseni kiinnostumaan suoritettavasta asiasta ja saatan puolivahingossa kiinnostua siitä oikeasti. Suorittaminen ei ole minulle pakkomielle.
Lyhyesti: pyrin siihen, etten tee asioita elämässä vain siksi, että niin pitää tehdä. En pyri suorittamaan koko elämää läpi kuin videopeliä konsanaan.


Paras Potter?
Kirjat: Azkabanin vanki (3), Liekehtivä pikari  (4) ja Salaisuuksien kammio (2)
Elokuvat: Azkabanin vanki (3) ja Kuoleman varjelukset 1&2 (7)

Mitkä on parhait piirteit ihmisis ja mitkä huonoimpii?
Arvostan fiksuutta ja järjenkäytön taitoa, aktiivisuutta, urheilullisuutta ja liikunnallisuutta sekä ajattelevaisuutta että ystävällisyyttä ja tyylikkyyttä pukeutumisessa. En arvosta ylimenevää laiskuutta, ajattelemattomuutta, vapaaehtoista päämäärätöntä elämää, mielikuvituksettomuutta enkä ajatusmaailman rajoittuneisuutta.

Minkä yhden asian muuttaisit maailmassa?
Kasvihuoneilmiön ja/tai luonnon tuhoamisen

    


















Mihin maahan muuttaisit jos saisit valita? (Pysyn Suomessa on kielletty vaihtoehto)
Kysymyksen kysyjä on ilmeisesti saanut tarpeekseen siitä, että olen jääräpäisesti ilmoittanut pysyväni Suomessa eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa muualle. Jos kuitenkin olisi pakko muuttaa, valitsisin Ruotsin tai Ranskan. Ruotsi siksi, että se on Suomen kanssa melko samanlainen ja lähellä Suomea maantieteellisesti. Ranskan valitsen siksi, että se on taiteellisesta näkökulmasta merkittävä maa. Haluaisin myös nähdä Eiffel-tornin. Myös Disneyland vaikuttaa valintaani...

Mikä on sun mielestä tärkeintä elämässä?
Se, että jokainen saa olla oma itsensä ja elää omalla tyylillään. Toisten loukkaavista sanoista ei pitäisi välittää.


Oot monesti kertonu että haluut opettajaks yläasteelle. Kerro muutama syy miks.
Tämä on asia, jota kukaan ei ymmärrä, vaikka miten selittäisin. Minulle on luvattu tuoda kukkia ja suklaata sitten, kun olen hermolomalla yläastelaisten takia. No, minusta ei pitänyt tulla opettajaa. Vielä seitsemännellä luokalla tähtäsin balettitanssijaksi tai näyttelijäksi. Myös ohjaajan/koreografin ammatti kiinnosti ja kiinnostaa yhä. Toimittajan hommakaan ei olisi huono. Kaikkein eniten haluaisin kuitenkin päästä juontamaan televisio-ohjelmia. No, sitten kävi niin, että pääsin kokeilemaan juontamista seistemännen luokan vapputapahtumassa. Juonsin ilman juontopapereita koko koulun edessä Talent-kilpailun, jossa oli muistaakseni peräti kolme kilpailijaa. Loppu piti improvisoida. Kun tapahtuman lopussa ihmiset meinasivat lähteä liian aikaisin pois salista, sanoin mikrofoniini, että älkää lähtekö vielä mihinkään, tämä ei päättynyt vielä. Lopputuloksena se, että ainakaan minun silmiini kukaan ei lähtenyt mihinkään. Nykyään olen sitä mieltä, että siellä on taatusti ollut joku opettajakin sanomassa jotain, mutta joka tapauksessa silloinen englannin opettajani tuli tapahtuman jälkeen juttelemaan kanssani. "Tiiäks mitä, nyt mä tiedän mikä susta tulee isona", hän sanoi. Olin aika yllättynyt. "No?" kysyin. "Opettaja", sain vastauksesi. Tämän jälkeen sain kehuja siitä, miten hienosti hoidin tilanteen. Sanoin kyllä kohteliaasti kiitos, mutta torppasin opettajaksi ryhtymisen. Ja, noh... Kummasti se opettajan ura alkoi kiinnostaa.
Mietin pitkään, olisinko mieluummin luokanopettaja ala-asteella vai aineenopettaja yläasteella. Lukion opettajaksi en ole koskaan halunnut. Monen mutkan kautta olen päättänyt tähdätä aineenopettajaksi yläasteelle. Tällä hetkellä haluaisin äidinkielen, kirjallisuuden ja ilmaisutaidon opettajaksi. Haaveilin matikanopen hommasta, mutta se kaatui pitkän matikan vaikeuteen. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan homma voisi sekin olla mukavaa. Mutta nyt itse asiaan. Miksi ihmeessä minä haluan opettajaksi, vieläpä yläasteelle? No, ensinnäkin siksi, että niin söpöjä ja kivoja ne pienet ekaluokkalaiset ovatkin, minulla menisi hermot siihen hommaan ennen kuin huomaisinkaan. Vaikka lukeminen ja kirjoittaminen ovatkin tärkeitä taitoja, en jaksaisi kauan niistä kumpaakaan opettaa. Myös uskonnon opettaminen olisi minulle tylsempää kuin oppilaille sen opiskeleminen saattaa olla, sillä inhoan koko ainetta enemmän kuin tarpeeksi. Koululiikunnasta en ala-asteella pitänyt itsekään enkä jaksaisi ohjata ainaisia pesäpallopelejä tai opastaa telinevoimistelussa. Yläasteella voi opettaa useampaa kuin yhtä luokkaa ja opetettava asia on jo vähän enemmän ajatustyötä vaativaa. Voin opettaa ainetta, joka kiinnostaa minua itseäni. Tiedän, että monien mielestä yläastelaiset ovat hirveitä, mutta minusta sen suhteen liioitellaan. Itselleni jäi yläasteajasta paljon ihania muistoja.

Mikä on sun suurin unelma?
Haluaisin kovasti päästä televisioon, esimerkiksi juontamaan jotain ohjelmaa. Myös tanssimien Kansallisoopperan päänäyttämöllä olisi hienoa.

Tähän haluun vastauksen :D Jos unohetaan Harry Potterit ja Disneyt mikä on sun lempileffa?
"We Bought A Zoo" on mielestäni hyvä elokuva. Pidän myös Narnian tarinat: Velho ja Leijona -elokuvasta. Myös "If I Stay" on ihana elokuva ja myöskin loistava kirja.






No, tässäpä se sitten taas oli. Tiedetään, kuvia on taas enemmän kuin tekstiä. Voin kuitenkin kertoa, että ilman näitä kuvia en olisi lähtenyt tekemään tätä päivitystä. Halusin vain ja ainoastaan tuoda nämä kuvat esille. Joskus saa olla vähän itserakas...
Yritän alkaa kirjoittamaan useammin. Olen kuitenkin yrittänyt sitä noin 50 kertaa vielä onnistumatta. Ehkä 51. kerta tuottaa tulosta... Mutta, nyt sanon adios kaikille!












Kommentit

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus :) ja oot myös tosi kaunis!
    http://loveisdonut.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus :) käyn kurkkaamassa sun blogin!

      Poista
  2. Kiva blogi sulla! Vaikutat tosi hyvältä tyypiltä :) onpa kiva, kun sulla on jo selkeesti mielessä, mitä haluat tehdä isona!

    http://turkoosivadelma.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) kävin kurkkaamassa sun blogia ja se on ihana!

      Poista
  3. Sun blogilla on kyllä ihana nimi. Ja olet ihastuttava luonnonlapsonen ^_^ Ja oli mahottoman kiva postaus tällänen!

    the reflectors dance above the crosswalk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta :) tykkään tosta nimestä paljon itekkin.

      Poista
  4. Sulla on tosi kiva blogi ja oot aivan älyttömän kaunis tytsy <3 Tosi kauniita kuvia olet valinnut postaukseen ja tätä oli tosi mielenkiintoista ja mukava lukea :) Tanssi on itselläkin lähellä sydäntä ja sitä tuli harrastettua 15 vuotta ennen kuin lopetin innostuksen puutteen vuoksi, mutta nyt on taas monta vuotta tullut mietittyä että pitäisikö aloittaa uudestaan :) Mä aloitin itse baletilla 4-vuotiaana josta siirryin nykytanssiin, siitä jazziin ja sit kolme viimeistä vuotta vedin street dancea/hip hopia. Superihanaa loppukesää, kohta se koulu alkaa ja arki koittaa! :)
    http://bottleoflove.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos :) Tanssi on ihanaa ja suosittelen että alotat uudestaan! Mäkin alotin baletin 4-vuotiaana ja sillä tiellä oon yhä :D

      Poista
  5. Mukavan oloinen blogi sinulla! Kyllä sulta ainakin tesktiä tulee :D Mun omaan makuun tässä postauksessa aavistuksen verran liikaakin, mutta mä oonkin enemmän kuvien perään niin makuasioitahan nämä :) Vaikutat tosi herttaiselta!

    https://m-stay-fresh.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstin määrästä tosiaan harvoin on puutetta... Koulussa on tullut kirjoitettua välillä vähän liiankin pitkiä aineita (pisimmässä sivumäärä 24 sivua, koko A4). Kuvia mä yritän laittaa joka postaukseen, mutta harvoin tulee tehtyä pelkkiä kuvapostauksia. Kiitos :)

      Poista
  6. Ihana postaus! Pisti heti alussa silmään, että opiskelet Kalliossa, itse haluaisin sinne niin kovin sitten yläasteen jälkeen! :-) Sun blogisi herätti mun mielenkiinnon, joten on pakko kyllä lisätä lukulistalle! Olet ihana persoona! <3

    http://adaemmimaaria.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että joku harkitsee Kalliota! Se on upea paikka, mutta itse odotin siltä jotain ihan muuta kuin mitä se sitten oli... :D Yllätyin positiivisesti ensimmäisen kouluviikon aikana monien juttujen suhteen. Ja mahtavaa on sekin, että lisäsit tän lukulistalle, kiitos ja kumarrus! ♥

      Poista
  7. Ihania kuvia! <3 Sun kaverilla on kyllä kuvaustaito hallussa :O Jäin lukijaksi :)

    sanasokkelossa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep, mun kaveri on maailman paras kuvaaja ♥. Osa kuvista on muuten mun yhen toisen kaverin ottamia, mutta kaikki kuvaajat kuitenkin on mun kavereita :D

      Poista
  8. Tosi kiva idea tää postaus, varmasti menny paljon vaivaa! Ja aivan ihani kuvia susta (:

    http://thatsentirelyoriginal.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aikaa vei, muttei läheskään yhtä paljon ku yleensä. Ennätys taitaa olla 17h, yleensä teen postausta 10-15h. Kiitos :)

      Poista
  9. Tosi kiva postaus ja mäkin tykkään sun blogin nimestä!:)

    VastaaPoista
  10. Tää postaus oli tosi kiva! Liityin lukijaksi!

    http://whitedreamwhite.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Osaat kirjottaa todella hyvin, tää teksti oli hieno ja kuvatkin kauniita!❤ tee ihmeessä lisää postauksia, näitä on kiva lukee!

    http://noppaxxxblog.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En lopettaisi tätä hommaa mistään hinnasta ja yritän alkaa kirjoittamaan tiuhempaan tahtiin ;)

      Poista
  12. Olipa pitkä postaus :D Mutta myös kiva sellainen.

    Liityin myös lukijaksi.

    vinuski.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun postauksista ei pituutta puutu :) Kiva että tykkäsit ♥

      Poista
    2. Tosi hyvin kirjoitettu ! ❤ Ja oletpas kaunis =)

      www.tiiaemilia.blogspot.com

      Poista
  13. Tää oli hyvä paketti tietoa susta uusille lukijoille! :) Ihania kuvia, sulla on tosi kiva tyyli. :)

    http://therewillbesunshine-emilia.blogspot.com/

    VastaaPoista
  14. Piti minunkin tulla kommentoimaan, että sulla on kyllä tosi kiva ja persoonallinen pukeutumistyyli! :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puhutaan pahaa

Soittorasiasta

Ihan aikuisten oikeesti - koreografin ajatuksia